Osallisuutta ja perusoikeuksia edistämässä
Tuire Silvennoinen työskentelee Suomen YMCA:n liiton Savumerkeistä lisättyyn todellisuuteen -hankkeen vetäjänä. Hän ja 550 000 muuta suomalaista ovat niitä jokuja, joiden avulla sosiaali- ja terveysalan järjestöt pyörivät.
Työni on tukea ja kouluttaa pieniä sosiaali- ja terveysalan yhdistystoimijoita digitaalisen työ- ja toimintatavan haltuunotossa. Samalla kartoitan yhdistyskentän haastekohtia ja tilannetta, jotta toimijat saisivat myös tämän hankkeen päätyttyä parasta mahdollista tukea digiasioissa.
Arvostan valtavasti näitä yhdistyksiä, jotka tekevät työtä ruohonjuuritasolla kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten avuksi. Päiväkeskuksissa asunnottomat saavat vaikkapa lämpimän aterian, peseytymismahdollisuuden ja asiointiapua. On palkitsevaa huomata, miten työntekijöiden itsevarmuus ja sujuvuus digitaalisten laitteiden ja ohjelmien käytössä vahvistuu. Näin heillä jää työssään myös enemmän aikaa sille tärkeimmälle eli asiakaskohtaamisille.
Pienet sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ovat monelle vaikeassa tilanteessa olevalle ainoa tuki ja turva, joka pitää kiinni elämässä. Jos näitä usein vapaaehtoistyötä hyödyntäviä yhdistyksiä ei olisi, avun antaminen jäisi kunnille ja tulisi huomattavasti kalliimmaksi yhteiskunnalle. Moni kokee viranomaisten avun vaikeammaksi saavuttaa, siinä missä yhdistysten tarjoaman vertaistuki- ja vapaaehtoistoimintaan tuntuu turvalliselta ja helpolta osallistua. Yhdistyksillä on myös korvaamatonta ammattitaitoa asiakkaiden osallisuuden edistämisestä. Kun henkilöstöllä ja vapaaehtoisilla on hyvät digitaidot, on heillä myös paremmat edellytykset tukea asiakkaan kykyä osallistua digitalisoituvaan yhteiskuntaan.
Mahdollisuus hoitaa omat asiat itse on kansalaisoikeus, joka voi yhteiskunnan digitalisoituessa vaarantua, ellei asiakkaiden digiosallisuutta tueta. Matalan kynnyksen toimintakeskuksissa työntekijät, vertaiset ja vapaaehtoiset ovat avainasemassa huolehtimassa, että tämä oikeus toteutuu jatkossakin mahdollisimman monien osalta.
Työ on ajoittain haastavaa, kun keksitään alusta lähtien uutta ja vastataan hyvin monenlaisiin pulmiin. Olen kiitollinen siitä, miten paljon olen saanut laajentaa omaa osaamistani, kun mietin vastauksia yhteistyötahojen kysymyksiin. Laajemmassa kuvassa minua motivoi erityisesti se, että koen pääseväni työni kautta edistämään yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme. Yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa minulle sitä, että kaikilla sosioekonomiseen asemaan, ihonväriin, kieleen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai terveyteen katsomatta olisi yhtäläisemmät mahdollisuudet hyvään elämään.
Päädyin tähän työhön, kun vapaaehtoistyötä tehdessäni tunnistin yhteiskunnassamme rakenteellista syrjintää. Halusin tehdä enemmän sen muuttamiseksi. Kriisitukihenkilönä ja rasisminvastaisessa liikkeessä toimiessani tielleni on osunut merkityksellisiä kohtaamisia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat yhteiskunnallisesti syrjäytettyjä. Olen halunnut tehdä kaikkeni oppiakseni siitä, miten perusoikeudet toteutuisivat paremmin kaikkien ihmisen kohdalla. Digiosallisuus oli minulle uusi osallisuuden edistämisen alue, johon Savumerkeistä lisättyyn todellisuuteen -hankkeessa olen päässyt perehtymään.
