#840siltaa-hankkeessakin työskennellyt Helsingin NMKY:n kehityspäällikkö Jyrki Eräkorpi pohtii Yökoris-toimintamallin avainkäsitteitä ja niiden näyttäytymistä Libanonissa.

Helsingin NMKY:n Yökoris-toimintaa on toteutettu yli 20 vuotta. Hitaasti, mutta varmasti toimintamalli on laajentunut Turkuun ja kuluvana vuonna toiminta starttaa myös Tampereella. Toiminta on matalankynnyksen inkluusioperiaatteiden mukaista monipuolista tekemistä, siis muutakin kuin koripalloa, nimestä huolimatta. Toiminnan tarkoituksena on osallistaa nuoria, tarjota kohtaamisia.

YMCA-liikkeen alkuvaiheista lähtien ihminen on ajateltu kokonaisuutena, johon kuuluvat henkinen, hengellinen ja fyysinen osa. Siitä myös tulee monellekin tuttu kolmiotunnus.

Liikuntaa on käytetty tietoisesti nuorisotyön, kohtaamisen ja kasvun tukena varsin tehokkaasti lähes liikkeen alkuvuosista lähtien. Tästä todisteena ovat muun muassa sellaiset liikkeen piirissä kehitetyt lajit kuten koripallo ja lentopallo. Toiminta tuo ihmisiä yhteen. Säännöt tuovat turvallisuutta ja lisäävät luottamusta. Osaavassa ohjauksessa tehdään joukkue ja tiimi. Osaavassa ohjauksessa ja turvallisessa ilmapiirissä yksilö oivaltaa uutta niin itsestään kuin ympäröivästä yhteiskunnasta.

Yökoriksen viime vuosien avainsanoja on ollut toiminta, yhteisö ja tuki. Järjestämme monenlaista toimintaa. Edellisen vuoden tapahtumia oli pelkästään Helsingissä noin 700. Osa niistä oli pari tuntia kerrallaan kestävää säännöllistä toimintaa, osa tapahtumia keskeisillä paikoilla ja osa leirejä. Toiminnan avulla tarjoamme nuorille ja nuorille aikuisille myös yhteisön johon kiinnittyä. Yhteisön tehtävänä on tarjota kokemus siitä, että yksilö kuuluu johonkin ja pystyy vaikuttamaan asioihin. Yökoriksen henkilöstö sekä muut toiminnat, kuten yhdistyksen toteuttama työpajatoiminta tai vaikkapa etsivätyö, mahdollistaa yksilölle henkilökohtaisemman tuen.

Suomen YMCA:n liitto, eli paikallisten namikoiden yhteenliittymä on vuodesta 2017 vastannut ulkoministeriön rahoittamasta #840siltaa hankkeesta (#840bridges), jota toteutetaan yhdessä Libanonin YMCA:n kanssa. Hankkeen tehtävänä on mahdollistaa sekä libanonilaisille että syyrialaisille pakolaisille ammatillista koulutusta, tarjota psykososiaalista tukea heikoimmassa asemassa oleville nuorille sekä rakentaa yhteyttä väestöryhmien välillä. Viimeksi mainituissa kokonaisuudessa olemme olleet suunnittelusta lähtien mukana. Liikunta toimii mainiona välineenä myös tässä työssä. Luulisi, että näinkin yksinkertaiseen välineeseen ei tarvitsisi tukea ja koulutusta näin kaukaa, mutta tilanne on toinen.

Libanonin sisällisota (1975–1990) sekä kaksi pidempää selkkausta Israelin kanssa ovat rampauttaneet yhteiskuntaa muutenkin kuin tuhoamalla infrastruktuuria. Tämän päälle Syyrian sota on tuonut maahan arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa pakolaista, joista vain noin 200 000 asuu epävirallisilla pakolaisleireillä, loput isäntäväestön seassa, mistä milloinkin on löytynyt tilaa. Arki siellä onkin enemmänkin selviytymistä kuin vapaa-ajan pohtimista; mistä saisi työtä, ruokaa, lämpimän katon pään päälle, lääkkeitä, hoitoa, koulutusta jne. Tämä tilanne on lisännyt myös eri väestöryhmien välisiä jännitetteitä.

Meille monesti itsestään selvät asiat kuten nuorisotyö, sosiaalityö, terveyspalvelut ja koulutus eivät ole arkitodellisuutta ja itsestäänselvyyksiä. Liikunta, taide ja kulttuuri on ollut eliitin oikeus. Tämän vuoksi myös toiminnallisuuden merkitys laajemminkin on jäänyt taka-alalle. Tätä osaamista hanke on Libanonin päässä vahvistanut. Olemme olleet kouluttamassa sekä YMCA Libanonin, että heidän kumppaneidensa vapaaehtoisia ja työntekijöitä. Olemme vieneet mukanamme suomalaisten vapaaehtoisten osaamista kaikilla vierailuilla. Vierailujen aikana on järjestetty opetuksellisia yhteisöllisiä tapahtumia pakolaisleireillä, kouluissa, lastenkodeissa kuin myös Beirutin ytimessä. Viime vuoden aikana toiminnalliset säännölliset ryhmät em. paikoissa toivatkin iloa ja lohtua sadoille eri taustoista tuleville lapsille ja nuorille.

Meitä työntekijöitä Libanonin projekti on haastanut myös ammatillisesti. Se on avannut myös silmät toiseen todellisuuteen. Todellisuuteen, josta ei olisi ollut minkäänlaista käsitystä, tai se olisi perustunut median luomaan kuvaan. Ihmiselle on tärkeää ravinto, katto pään päällä ja terveys. Tämän jälkeen tai samanaikaisesti voimme vaikuttaa myös siihen, millaista on yksilön arki. Pienet yhdessä koetut ilon ja miksei surunkin hetket yhdistävät meitä. Kun tunnemme toisemme paremmin, on sen ensimmäisen kiven heittämisen kynnys myös korkeampi. Pienin askelin, yksilöistä käsin olemme yrittäneet myös rakentaa rauhaa ja harmoniaa niin kotimaassa kuin myös nyt Lähi-idässä. Ihan vielä ei ole valmista, ei kotona, eikä kauempana.