Koti-ikävästä elinikäisiin ystäviin – Esmeraldan ja Idan kesä YMCA-leireillä Yhdysvalloissa
Anita Kirvesniemi
2.10.2026
Keväällä Esmeralda Suvitie ja Ida Montin valmistautuivat lähtemään kesäksi töihin yhdysvaltalaisiin YMCA-leirikeskuksiin. Molemmat lähtivät maailmalle hieman jännittyneinä, mutta innokkaina näkemään, millaista leirityö on Atlantin toisella puolella. Nyt kesän jälkeen molemmat ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta, lähtö kannatti.
Molemmat nuoret ovat olleet jo pitkään NMKY:n toiminnassa mukana ja osallistuneet mm. YMCActivities -toimintaan ja käyneet ohjaajakoulutuksia.
Suurleirejä, uusia vastuita ja pitkiä päiviä
Ida Montin työskenteli kymmenen viikon ajan Camp Cullenissa Texasin Houstonin lähellä. Leirikeskus teki vaikutuksen jo koollaan.
”Alue oli valtava. Siellä kuljettiin koppimönkijöillä paikasta toiseen, koska etäisyydet olivat niin suuria”, Ida kertoo.
Camp Cullenissa järjestettiin erilaisia teemaleirejä, kuten ratsastus- ja vesiurheiluleirejä. Ida työskenteli uimavalvojana osana noin 15 hengen vesitiimiä. Leirillä oli viikoittain 180–340 lasta, joiden ikä vaihteli seitsemästä 17 vuoteen.
Päivät olivat pitkiä ja täynnä toimintaa.
”Herätys oli noin klo 7.00 ja päivä alkoi aamutoimilla ja aamupalalla. Sen jälkeen seurasi aktiviteetteja, ruokailuja, iltaohjelmia ja leiriläisten kanssa olemista.”
Esmeralda Suvitie puolestaan vietti noin 12 viikkoa Michiganissa Camp Copneconicissa. Hänen työnsä perusohjaajana erosi suomalaisesta leirityöstä.
”Jokaisella mökillä oli omat leiriläisensä ja ohjaajansa. Me söimme, asuimme ja vietimme käytännössä koko viikon oman ryhmämme kanssa. Mökissä oli yleensä 5–13 leiriläistä ja vähintään kaksi ohjaajaa.”
Leirillä lapset saivat valita itse osan aktiviteeteistaan. Tarjolla oli muun muassa melontaa, SUP-lautailua, kiipeilyä, jousiammuntaa, käsitöitä ja eläintoimintaa.
”Oma suosikkini oli matelijahuone. Siellä oli muun muassa kuningaspythoneita, kilpikonnia, gekkoja ja muita pelastettuja eläimiä, joita pääsi myös käsittelemään ja joista lapset oppivat paljon.”
Byrokratiaa ennen lähtöä
Molemmat muistavat, että itse hakuprosessi vaati kärsivällisyyttä.
”Viisumiprosessi oli ehdottomasti haastavin osuus. Sivustoja oli paljon, ohjeet eivät aina olleet selkeitä ja asioita piti selvittää itse, Ida kertoo.
Myös Esmeralda nostaa esiin odottamisen.
”Työsopimuksen ja lopullisten vahvistusten saaminen Yhdysvalloista kesti yllättävän kauan. Välillä piti vain luottaa siihen, että prosessi etenee.
Molemmat suosittelevatkin aloittamaan hakemisen hyvissä ajoin.
Erityisleirit jäivät mieleen
Esmeraldan kesän erityinen kokemus olivat diabetesleirit.
”Leiriläisiltä mitattiin verensokereita useita kertoja päivässä ja myös yöllä. Paikalla oli oma medical staff, mutta ohjaajienkin piti seurata tilannetta aktiivisesti.”
Campilla järjestettiin myös muun muassa leirejä pitkäaikaissairaille lapsille sekä kansainvälisten järjestöjen ryhmille.
Koti-ikävää, kulttuurishokkeja ja uuden oppimista
Ensimmäiset viikot eivät olleet pelkkää seikkailua.
”Alussa oli koti-ikävää ja ennen reissua mietin, tykkäävätkö ihmiset varmasti minusta. Uuteen porukkaan meneminen luonnollisesti jännitti”, Ida kertoo.
Lisäksi Texasin ilmasto oli paljon elämänsä aikana matkustaneellekin äärimmäinen.
”Loppukesästä lämpötila nousi jopa 47 asteeseen. Kuumuus ja kosteus olivat jotain aivan muuta kuin Suomessa tai mitä olin ikinä kokenut. Sai todella huolehtia nesteytyksestä ja suojautumisesta auringolta.”
Kulttuurierojakin löytyi.
”Ruoka oli ehkä suurin kulttuurishokki. Se ei ollut ihan sitä, mihin olin tottunut Suomen leireillä”, Ida nauraa.
Esmeraldaa puolestaan yllätti leiriohjaajan rooli, jonka vastuualueet vaihtelevat huomattavasti eri YMCA:n välillä.
”Olin ajatellut tekeväni enemmän ryhmäyttämistä ja ohjelmien vetämistä. Yhdysvalloissa mökkiohjaajan tehtävä painottui enemmän leiriläisten arjen tukemiseen ja heidän kanssaan olemiseen.”
Kansainvälisiä ystäviä ympäri maailmaa
Vaikka leirikeskuksissa työskenteli paljon paikallisia amerikkalaisia, mukana oli myös kansainvälisiä työntekijöitä.
Camp Copneconicissa Esmeralda työskenteli enimmäkseen yhdysvaltalaisten mutta myös muun muassa australialaisten, brittiläisten, irlantilaisten ja jamaikalaisen kollegan kanssa.
Idan leirillä työntekijöitä tuli eri puolilta maailmaa Englannista, Skotlannista, Walesista ja Irlannista asti.
Kesän tärkeimmäksi anniksi nousivatkin ihmiset.
”Yhteyttä pidetään edelleen lähes viikoittain. On hienoa, että ystäviä jäi eri puolille maailmaa. En usko, että samanlaista porukkaa tulee enää koskaan vastaan. Se tekee kokemuksesta erityisen”, Ida kertoo.
Kannattiko lähteä?
Molempien vastaus tulee nopeasti.
”Kyllä kannatti. Voisin jopa lähteä uudestaan,” Ida sanoo.
”Ehdottomasti suosittelisin. Kokemus oli todella arvokas, ja ensi kerralla haluaisin ottaa vielä enemmän vastuuta”, Esmeralda lisää.
Nuorten viesti tuleville lähtijöille on selkeä: kannattaa olla avoin, rohkea ja valmis heittäytymään mukaan.
”Koti-ikävää ei tarvitse pelätä. Sitä on lähes kaikilla jossain vaiheessa, mutta se menee ohi”, Ida kannustaa.
”Ja kaikkeen kannattaa osallistua. Mitä enemmän uskaltaa lähteä mukaan, sitä enemmän kokemuksesta saa irti”, Esmeralda tiivistää.
Kesän jälkeen sekä Ida että Esmeralda ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: YMCA-leirikesä oli paljon enemmän kuin kesätyö. Se oli kokemus, joka kasvatti, haastoi ja ennen kaikkea yhdisti ihmisiä yli puolilta maailmaa.
Lisätietoja
Anita Kirvesniemi
Kotimaan työn tiiminvetäjä
+358 50 554 4258
anita.kirvesniemi@ymca.fi
