Nuorten kohtaamista verkossa ja skeittirampilla
Rasmus Simell toimii YMCA Vantaalla nuorisotilan talopäällikkönä ja ylläpitää verkostoja yhteistyökumppaneiden kanssa.
Työskentelen YMCA Vantaalla Kolohongan nuorisotilalla. Työhöni kuuluu muun muassa nuorisotilan pyörittäminen ja yhteistyökuviot paikallisten toimijoiden kanssa. Nykyiseen talopäällikön pestiin siirryin kesällä 2020 oltuani YMCA Vantaalla muissa tehtävissä muutaman vuoden ajan. Töiden ohella olen opiskellut sosionomiksi Diakissa. Olen myös mukana kirkon nuorisotyön toiminnassa kuten rippileirien järjestämisessä.
YMCA Vantaalla meillä on hyvä ja tiivis työyhteisö, jossa on helppo tehdä töitä. Työyhteisöön lasken mukaan myös Hakunilan seurakunnan, sillä yhteydenpito on tiivistä ja monet asiat tehdään yhdessä. Hyvät ja kiinteät suhteet yhteistyökumppaneihin ovatkin suuri vahvuus ja voimavara YMCA Vantaan toiminnassa. Ne mahdollistavat monenlaista, lapsia ja nuoria laajemmin saavuttavaa toimintaa. Tiivistä yhteistyötä tehdään myös kaupungin nuorisopalveluiden ja lähialueen koulujen kanssa. Itä-Hakkilan koulun kanssa järjestetään muun muassa oppilaille vierailuja nuorisotalolla.
Aikaisemmalta koulutukseltani olen kokki, joten on ollut luontevaa järjestää nuorille päivällinen perjantain nuortenillan yhteydessä. Yhteisen aterian ympärille kokoontumisella on vahva sosiaalinen merkitys. Ruoka valmistetaan pääsääntöisesti hävikkiruoasta, jota saamme Yhteinen pöytä -projektilta myös muiden päivien välipaloihin. Nuorille ruokailut ovat osoittautuneet tervetulleiksi, sillä moni on pitkän koulupäivän jälkeen nälkäinen ja heti sisään tultuaan suuntaa keittiön puolelle.
Tänä vuonna on YMCA Vantaan toimintoja jouduttu muokkaamaan sen mukaan, millaista ohjelmaa rajoitusten puitteissa on kyetty järjestämään. Koronatilanteen jälleen vaikeutuessa joulun alla nuorisotila jouduttiin sulkemaan. Me nuorten kanssa työskentelevät jalkauduimme sen vuoksi kaduille ja digitaalisiin nuorisotyön tehtäviin kuten Sekaisin-chattiin. Koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä on myös jouduttu siirtämään kevään puolelle. Poikkeuksellisen ajan keskellä mieltä painaa huoli nuorista. Missä he menevät, kun heillä ei ole enää tuttua yhteistä tilaa? Pyrimme kohtaamaan heitä nyt siellä, missä voimme – ulkona ja netissä eri palveluiden kautta. Välillä päivystetään tyhjällä jalkapallokentällä tai sateisella skeittirampilla, välillä nuoria tulee kuitenkin juttelemaan. Tärkeintä on, että meidät voi kaikesta huolimatta tavoittaa.
Nuorten kanssa tehtävä työ antaa myös itselleni paljon. On hienoa päästä työskentelemään erilaisten ihmisten parissa. Ja tehtäväni monipuolisuus – siihen sisältyy kaikkea leirien järjestämisestä nuorten kanssa musisointiin, biljardin peluusta nuorten kuunteluun. Koen arvokkaaksi sen, että nuorilla on turvallinen paikka, missä viettää aikaa ja missä paikalla on sellainen aikuinen, jolle voi kertoa kuulumisia. Se on aina hieno hetki, kun lapsi tai nuori löytää esimerkiksi uusia ystäviä toiminnan kautta. Eräs tällainen mieleeni jäänyt tapaus oli, kun leirillä kaksi yksinäistä nuorta löysivät toisistaan kaverin ja ovat edelleen ystäviä keskenään.
Monessa asiassa voin olla suunnannäyttäjänä, tukena tai ihan vain läsnä. Tärkeintä on, että nuori itse saa onnistumisen kokemuksia ja tuntee saavuttaneensa jotain. Ei sen aina tarvitse olla mitään maailmaa mullistavaa, pienikin asia voi olla iso. Kuten vaikka ohjaajan voittaminen biljardissa.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toimii 550 000 ”jokua”. Ilman heitä monia nuorten hyvinvointia tukevia palveluita ei olisi. Muun muassa YMCA Vantaan toimintamuodoissa huolehditaan siitä, että nuorille löytyy joku, joka kuuntelee ja kulkee yhtä matkaa.
