Inklusiivisen urheilun toteutumiseksi tarvitaan muutoksia yhteiskunnan rakenteissa, koulutusta syrjimättömyydestä ja antirasismista sekä jokaisen panosta arjen kohtaamisissa

11.10.2023
Martiina Woodson

Inklusiivinen urheilu -paneelikeskustelu toi esiin lasten ja nuorten liikunnan epäkohtia mutta tarjosi myös parannusehdotuksia inklusiivisuuden edistämiseksi.

Suomen NMKY:n Urheiluliiton 100-vuotista taivalta juhlistettiin iltatilaisuuden lisäksi Inklusiivinen urheilu -paneelikeskustelulla. Tilaisuus järjestettiin 28.10.2023 osana NMKY:n liittopäivien ohjelmaa. Liikunta- ja urheilutoiminnan inklusiivisuuden määritelmästä, haasteista ja ratkaisuista keskustelivat lapsen oikeuksien asiantuntija, erätuomari–aktivisti–valmentaja, vammaisurheilun koulutuskoordinaattori ja valmentaja sekä valmennuspäällikkö.

Mitä inklusiivisuus on? 

THL:n julkaiseman oppimateriaalin mukaan inklusiivisuudella tarkoitetaan yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. Suomessa tasa-arvolla on yleensä viitattu sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Yhdenvertaisuus puolestaan viittaa ihmisten oikeuteen olla samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta taustastaan, kansalaisuudestaan, kielestään, seksuaalisesta suuntautumisestaan, uskonnostaan tai vakaumuksestaan, poliittisesta taustastaan, vammaisuudestaan ja perhe- tai sosioekonomisesta taustastaan. Yhdenvertaisuuteen liittyy myös keskeisesti positiivisen erityiskohtelun ajatus – ollakseen samanarvoisia, vähemmistössä tai heikommassa asemassa olevat ihmiset ja ryhmät tarvitsevat enemmän tukea ja kannustavia toimia kuin toiset.

Käsitteiden kautta kykenemme myös määrittämään toimet, joita tarvitaan inklusiivisuuden toteutumiseksi. Samalla on kuitenkin tärkeää, ettei termistön monimutkaisuus muodostu epäasialliseen tai syrjivään toimintaan puuttumisen esteeksi. Piia Korpi, koulutuskoordinaattori, Paralympiakomitea, totesi, että esimerkiksi vammaisurheilussa ihmisiä voi jännittää käsitteistä väärin puhuminen, eikä sen vuoksi kaikkiin epäkohtiin uskalleta puuttua.

–Esteenä ei saisi olla terminologian hankaluus, johon saatetaan kompastua, sillä silloin itse asia ei etene, hän summasi. 

Panelistit korostivat, että lapsille ja nuorille on tärkeä tarjota konkreettisia malleja toisten mukaan ottamisesta arjen kohtaamisissa. Muhammad Al-Emara, Veikkausliigan erätuomari, Ihmisoikeusliiton team Human Rights -urheiluryhmän jäsen ja FC Meltsin valmentaja, muistutti kuitenkin, että urheilujohdon ja urheilun parissa toimivien aikuisten rooli on kaikkien tärkein inklusiivisuuden edistämisessä lasten ja nuorten liikkumisessa:

–Urheilukentälle tarvitaan inklusiivisuuden tulkkeja niin, että termit menevät urheilijalle perille.

 

Inklusiivisuus ei toteudu lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa

Tiina-Maria Levamo, johtava asiantuntija, Pelastakaa Lapset ry, kannustaa urheilujohtoa pohtimaan, kenen osallistumista meidän on edistettävä, jotta inklusiivisuus vastaisi Suomea 2020-luvulla.

–Inklusiivisuus toteutuu parhaiten, jos se heijastaa sitä yhteiskuntaa, jossa elämme, hän esitti.

Inklusiivisuuden toteutumiseen on pitkä matka lapsille ja nuorille järjestetyssä liikunnassa. Levamo huomautti, että liikuntakasvatus tavoittaa vain rajallisesti laitoksissa asuvia lapsia ja nuoria sekä sairaita tai liikuntarajoitteisia lapsia ja siksi olisi tärkeää selvittää, millaiset liikuntamuodot heitä innostaisi. Suureksi väliinputoajaryhmäksi Levamo nimesi myös maahanmuuttajataustaiset nuoret, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa suomalaisissa yhteisöissä:

– Meidän on huomioitava lapset ja nuoret, jotka eivät ole vielä osa yhteiskuntaa, mutta jo täällä. 

Myös rasismi ja inklusiivisuus nivoutuvat toisiinsa. Levamo muistutti kesällä 2023 julkaistun kansainvälisen tutkimuksen karuista tuloksista, joiden mukaan Suomi on rasismin kokemuksissa 12 EU-maan hännillä ja erityisesti afrikkalaistaustaisten kokevat maassa syvälle juurtunutta rasismia. Myös kansalliset tutkimukset ovat osoittaneet vahvasti samaa ja sen, että rakenteellista rasismia tunnistetaan Suomessa yhä huonosti. Rasismin ja syrjinnän kokemukset kytkeytyvät myös väkivallan vastaiseen työhön. Sosiaali- ja terveysministeriön on laatinut vuosille 2022–2025 Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman, josta on pidettävä kiinni, Levamo vaati. Rasismi kitketään ainoastaan aktiivisella antirasismilla, korosti Al-Emara, joka on palkittu rasismin vastaisesta työstään jalkapallon parissa. Hän on ensimmäinen suomalainen erätuomari, joka on keskeyttänyt ottelun yleisön rasistisen huutelun vuoksi ja tuonut toistuvasti esiin, että vastuu puuttumisesta kuuluu lajiliitoista erätuomariin, päätöksentekijöistä jalkapallovanhempiin. 

Kaikkien panelistien mielestä toiminta on inklusiivista vain, jos se on turvallista kaikille. Roosa Saarni, Unified-koripallojoukkueen valmentaja ja soveltavan liikunnan puolestapuhuja, Helsingin NMKY, piti tärkeänä turvallisemman tilan edistämisessä riittäviä resursseja. Urheilu- ja liikuntajohtajien sekä valmentajien ja vapaaehtoisten ohjaajien vastuulla on rakentaa turvallista ja inklusiivista urheilukulttuuria.

–On laskettu, että viidennes väestöstämme on jollain tapaa vammaisia tai toimintarajoitteisia. Se ei ole heidän asiansa, ellei se ole meidän asiamme.

 

Köyhyys haastaa inklusiivisuuden toteutumista

Suomessa 13 % perheistä on luokiteltu pienituloisiksi ja yli 100 000 lasta elää olosuhteissa, joissa on pulaa perustarvikkeista. Perheiden ahdinkoa on lisännyt muun muassa hintojen nousu. Pienituloisten perheiden on vaikea kyetä tukemaan lasten harrastuksia.

Vapaa-ajan harrastamisesta pois jääminen tai harrastuksen aloittamatta jättäminen vaikuttaa tutkimusten mukaan vahvasti lasten kokemuksiin osallisuudesta ja ryhmään kuulumisesta, Tiina-Maria Levamo muistutti. Kristian Ketola, valmennuspäällikkö, Tampereen YMCA, on kohdannut työssään lukuisia perheitä, joilla ei ole ollut varaa liikuntavälineisiin, vaikka lapsilla ja nuorilla olisi palava halu harrastaa.

Pienituloiset perheet kaipaavat harrastusvälineiden lisäksi apua kausimaksuihin, välineisiin ja muun muassa turnausmatkoihin. Monet lastenoikeusjärjestöt ovatkin luoneet tukijärjestelmiä, joilla perheet voivat hakea lapselle harrastustukea. Järjestöjen tuet eivät kuitenkaan tarjoa pitkäkestoisia ratkaisuja eikä niiden harteille tulisi jättää lapsiperheköyhyyden ratkomista.

 

Inklusiivisuutta edistäviä keinoja on monia

Yhdenvertaisuutta urheilussa voidaan edistää monin konkreettisin keinoin muun muassa mahdollistamalla erityisryhmien pääsy joukkuepelien pariin. Lasten ja nuorten liikkumista kartoittavan Tuloskortti-tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa toimintarajoitteisista alle 19-vuotiaista olisi kiinnostunut harrastamaan paikallisessa urheiluseurassa yhdessä muiden nuorten kanssa. Yhdeksi konkreettiseksi seuratason esimerkiksi nostettiin Helsingin NMKY:n tuettu koripallojoukkue. Unified-koripallossa kehitysvammaiset tai muutoin erityistä tukea tarvitsevat nuoret pelaavat yhdessä vammattoman partnerin kanssa. Joukkueen päävalmentajana toimiva Roosa Saarni kertoi Unified-koripallon lähtökohtana olevan, että joukkueessa pelaavien tulisi olla keskimäärin samantasoisia. 

–Partneripelaajat voivat johtaa peliä, mutta liikunnan ydin on se, että toiminta on yhtenäistä eivätkä pelaajat erotu toisistaan taidollisesti. Tärkeintä on yhdessä pelaaminen ja se, että kaikki pelaajat voivat kokea liikunnan ilon ja oppia yhdessä. 

Al-Emara toi esiin, että inklusiivisuutta edistäisi myös monipuolisemmat mahdollisuudet harrastaa eri tasoilla, sillä lasten ja nuorten liikunnassa on vain valtava kontrasti kilpailu-urheilun ja harrastamisen välillä eikä niiden välissä mitään.

–Perinteiset harrastuspolut eivät osallista kaikkia lapsia. Tie huipulle on hiottu. Muu, matalan kynnyksen harrastaminen on jäänyt vähälle huomiolle. Jalkapallo on harrastetuin laji Suomessa, mutta esimerkiksi 15-vuotiaiden jalkapallossa ei ole olemassa sarjaa, jolla pelattaisiin pienemmällä kentällä, hän selvitti.

Myös kouluissa tehtävä työ on korvaamatonta. Kristian Ketola nosti esiin perusopetuksen ratkaisevan roolin yhdenvertaisessa liikuntakasvatuksessa. Jos Ketola saisi päättää, hän panostaisi erityisesti alakouluikäisten liikuntakasvatukseen kouluissa kahdesta syystä. 

– Yhteenkuuluvuuden kokemuksen jatkumo lähtee lapsuudesta ja nuoruudesta. Alakouluihin tarvittaisiin erikoistuneita liikunnanopettajia ja -ohjaajia, jotka ymmärtävät tämän aspektin, hän esitti ja jatkoi:

–Alakouluikäiset ovat myös motorisesti tärkeässä herkkyysiässä. Juuri ala-asteella lasten kanssa tehdään sen perustyö ja opitaan muun muassa koordinaatiota. 

Ketola muistutti, että lapset tarvitsisivat lisää resursseja myös koulun ja kodin väliseen aikaan, sillä taloudellinen panostus iltapäiväkerhoihin ja Harrastamisen Suomen malliin edistäisivät kokonaisvaltaista liikuntakasvatusta.

 

Inklusiivisuuden kehittäminen on jatkuva prosessi

Pia Korpi visioi, että tulevaisuudessa jokainen lapsi ja nuori voisi päästä mukaan inklusiiviseen urheiluun omassa lähiryhmässään. Korpi kannusti myös rohkeaa otetta tekemiseen inklusiivisemman urheilun puolesta: 

– Aito kohtaaminen on kaikkein tärkeintä. Kannustan kokeilemaan ja soveltamaan innovatiivisesti. Kaikkea ei tarvitse osata, myös prosessissa oppii. On tärkeää, että uskallettaisiin avata ovia, vaikka ei oltaisi vielä ihan valmiita.

Myös tutkimustyö näyttää suuntaa inklusiivisen urheilun edistämisessä.  Pelastakaa Lapset on kehittänyt työkaluja, joilla selvitetään pienten lasten ajatuksia ja kokemuksia. Pienempien lasten kokemuksia tulee kuulla myös liikuntakasvatuksen saralla.  

–Lasten ja nuorten omat kokemukset ovat tärkeitä heitä koskevan toiminnan kehittämisessä ja toisenlaisen näkökulman esittelyssä, Levamo totesi.

Yhteiskunnallisesti tunnustetaan laajasti, että liikunnalla valtava ennaltaehkäisevä vaikutus lasten ja nuorten hyvinvoinnille, mielenterveyden tukena ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Lasten ja nuorten liikuntakasvatuksen ja liikunnan inklusiivisuuden toteutumiseksi vaaditaan kuitenkin vahvoja politiikkatoimia ja rakenteellisia muutoksia. Lisäksi tarvitaan syrjintätietouden lisäämistä, koulutusta syrjimättömyydestä sekä sitoutumista käytänteiden jatkuvaan kehittämiseen. Samalla on meidän jokaisen vastuulla rakentaa inklusiivista yhteiskuntaa arjen kohtaamisissa.

Ota yhteyttä
Anita Kirvesniemi
Hankekoordinaattori, Suomen NMKY:n Liitto
anita.kirvesniemi@ymca.fi
+358 50 554 4258

Risto Koikkalainen
Toiminnanjohtaja, Suomen NMKY:n Urheiluliitto
risto.koikkalainen@ymca.fi
+358 400 688 650