”Upeimpia hetkiä on ne, kun saan nuorilta palautetta”
Olen halunnut työskennellä sosiaalialalla niin pitkään, kuin muistan. Yläkoulussa pyörittelin erilaisia ammatteja mielessäni, kuten lastentarhanopettaja, sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja. Kun olin 17-vuotiaana isosena rippileirillä, keksin sen – nuorisotyöntekijä on myös ammatti! Olin tuohon ikään mennessä ollut jo mukana paikallisen seurakunnan varhaisnuorisotyössä: kerhoissa, tapahtumissa ja leireillä. Silloin itsekin nuorena 17-vuotiaana ymmärsin, että nuorisotyö on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Olen edelleen samaa mieltä.
Syitä siihen, miksi haluan tehdä nuorisotyötä, on varmasti yhtä monta kuin tähtiä taivaalla. Nuoria ei tulisi asettaa ikänsä takia tiettyyn lokeroon tai asemaan, vaan kuunnella avoimesti heidän ajatuksiaan ja mahdollistaa heille parhaat työkalut itsensä toteuttamiseen ja omana itsenään toimimiseen. Tästä hyötyisi nuorten itsensä lisäksi heidän lähipiirinsä, kouluympäristönsä, me työntekijät sekä ihan yhteiskuntakin.
Nuoruuteen kuuluu tietynlainen hehku tai palo. Nuori on yhdessä elämän murroskohdista: hän on liian nuori olemaan täysin vastuussa itsestään tai ymmärtämään tekonsa seuraukset. Yhtä aikaa nuorta pidetään liian vanhana käyttäytymään harkitsemattomasti tai toimimaan impulsiivisesti. Moni nuori kaipaa avointa syliä, kuuntelevia korvia sekä ohjaavaa kättä – vaikkakin saattaa samalla luulla olevansa kuolematon ja maailman huipulla. Tässä on jotain uskomattoman kaunista.
"Olen kuullut monilta nuorilta vuosienkin kuluttua, että olen vaikuttanut heidän elämäänsä ja auttanut heitä. Nuoret ovat tehneet minulle samoin."
Nuorisotyö antaa minulle vapauksia toteuttaa useita eri kiinnostuksenkohteitani sekä toimia minulle tärkeiden asioiden puolesta. Viimeisen vuoden aikana olen ollut muun muassa leiriohjaaja, kitaristi, näyttelijä, sairaanhoitaja, isosisko, kampaaja, messuesittelijä, taiteilija, urheilija ja paljon muuta. Tämä on työ, joka on minulle myös harrastus, intohimo, vapaus, velvollisuus, rauhan tuoja ja innostaja.
Upeimpia hetkiä työssäni ovat ne päivät, jolloin saan nuorilta palautetta työstäni tai läsnäolostani. Kuulemani lauseet ovat jääneet mieleeni pysyvästi: teet selvästi oikeaa juttua, toteutat sun elämäntehtävää, mä tarviin sut mun elämään, sä oot oikeesti tavallaan mun esikuva.
Rakastan työtäni. Se, että työn kohde, nuori, sanoo minulle itse noin, merkitsee uskomattoman paljon. Olen kuullut monilta nuorilta vuosienkin kuluttua, että olen vaikuttanut heidän elämäänsä, auttanut heitä, jopa pelastanut heidän henkensä. Nuoret ovat tehneet minulle samoin. Nuorten kanssa oleminen, heidän ajatustensa kuunteleminen, vierellä kulkeminen ihan omana itsenään on iskostettuna minuun. Tämä työ, on osa minua.
Nuorisotyön kenttä on mahtavan laaja ja monialainen. Yhden työviikon aikana saatan istua toimistossa lukemassa kokousmuistiinpanoja ja arkistoida palautelomakkeita sekä olla Keski-Euroopassa oppimassa muiden maiden nuorisotyövälineistä. Saatan esitellä messuilla virtuaalitodellisuuden käyttämistä ja hyppiä leirillä pomppulinnassa. Jokainen päivä on erilainen. Vaikka työni on usein aikaa vievää ja väsyttävää, en vaihtaisi sitä mihinkään.
