Rauha on perusta ihmisoikeuksien toteutumiselle

 

Sonja Sirviö
10.12.2024

 

Sonja Sirviö oli ehdolla Nuorten rauhanpalkinnon 2024 saajaksi. Rasismin tutkijana Sonja vaikuttaa akateemisen tutkimuksen kautta yhdenvertaisuuden puolesta ja syrjiviä rakenteita vastaan. Sonja pohtii blogikirjoituksessaan ihmisoikeuksien ja rauhan yhteen nivoutumista sekä meidän jokaisen vastuuta arkisessa vuorovaikutuksessamme.

 

Sodan inhimillinen hinta on yleismaailmallinen

Kuuntelin itsenäisyyspäivänä Finlandia hymniä ja Sotaveteraanien iltahuutoa Spotifysta samalla selaten sosiaalista mediaa. Aikajanalleni nousi kuvia ja videoita sodan repimästä Ukrainasta, Gazasta ja Sudanista. Samanlaista lohduttomuutta ja ahdinkoa olivat isovanhempamme kokeneet pommituksien aikana tai paetessaan kotoaan olosuhteiden pakosta. Sota, varsinkin täällä Suomessa, koetaan usein kaukaisena osana historiaa, vaikka todellisuudessa se on monelle arkipäivää.

OCHA:n Global Humanitarian overview -raportin arvioiden mukaan humanitaarista apua vuonna 2024 tarvitsee lähes 300 miljoonaa ihmistä konfliktien ja ympäristötekijöiden vuoksi. Lähes joka viides lapsi ympäri maailmaa asuu konfliktialueilla tai pakenee niiltä. Lähi-idässä asuvan lapsen tai Afrikassa asuvan äidin rooliin voi olla suomalaisen vaikea samaistua, vaikka todellisuudessa kyseessä on tarpeiltaan ja tunteiltaan samankaltainen ihminen, joka suree menetettyjä perheenjäseniään, tarvitsee ruokaa ja juomaa elääkseen ja rakastaa kotiaan – aivan kuten mekin. Ainoa ero meissä onkin, että olemme syntyneet maantieteellisesti hyvin erilaisille alueille ja saatamme näyttää erilaisilta.

 

Rauha ja ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä

Juhlimme tänään kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää. Tänä vuonna, tässä sotaisassa maailmassa, koen tarpeelliseksi käsitellä rauhaa ihmisoikeusnäkökulmasta. Mielestäni rauhaa itsessään tulee lähestyä ihmisoikeutena, eikä vain olosuhteena, joka mahdollistaa oikeuksien toteutumisen.

Konfliktit ja sodat tuhoavat yhteiskuntia ja estävät ihmisoikeuksien, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, toteutumisen. Siviileihin kohdistuva väkivalta sodassa, pakolaisuus ja kotien menettäminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka ilman rauhaa perusoikeudet, kuten oikeus elämään, turvallisuuteen ja vapauteen, ovat uhattuina. Rauhan puute johtaa usein myös muihin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten kidutukseen ja nälänhätään.

Rauha ja ihmisoikeudet ovat riippuvaisia toisistaan, sillä ilman rauhaa emme voi taata ihmisoikeuksien toteutumista, mutta ilman ihmisoikeuksien toteutumista emme voi myöskään taata rauhaa. Rauha ei ole pelkästään sodan tai konfliktin puuttumista, vaan myös oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden olemassaoloa. Rauhan todellinen saavuttaminen on mahdollista vain, jos ihmisoikeudet toteutuvat, sillä konfliktit ja levottomuudet syntyvät usein epäoikeudenmukaisuudesta, syrjinnästä ja epäoikeutetuista olosuhteista. Ihmisoikeudet, kuten yhdenvertaisuus, vapaus ja oikeus osallistua päätöksentekoon varmistavat, että jokainen kokee olevansa osa yhteiskuntaa, mikä vähentää jännitteitä ja epävakautta, sekä ehkäisee koston ja väkivallan kierrettä.

 

Ihmisoikeuksien toteutuminen vaatii myös Suomessa jatkuvaa työtä

Olen ollut viime aikoina huolissani Suomessa tapahtuvasta polarisaatiosta ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Vaikka Suomi pärjää kansainvälisillä mittareilla hyvin, EU:n perusoikeusviraston raportit paljastavat, että Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille ja Suomi koetaan yhdeksi EU:n rasistisimmista maista etnisten vähemmistöjen puolesta. Suomi on saanut moitteita myös siitä, kuinka jäljessä me olemme alkuperäisväestön itsemääräämisoikeuden turvaamisessa. Oikeisto ja vasemmistoakselin polarisaatio on kasvanut ja johtanut väkivaltaisiin yhteydenottoihin. Populismi lisääntyy ja monimutkaisten syy-seuraussuhteiden sijaan tarjotaan yksinkertaistettuja mututuntumaan pohjautuvia vastauksia, joilla ei ole tieteellistä tutkimuspohjaa. Tällä on ollut jo historiallisesti katsottuna tuhoisia seurauksia.

 

Erilaisten maailmankatsomusten ja -kuvien tunnustaminen on ensimmäinen askel rauhaan

Maailmassamme on yhtä monta maailmankatsomusta kuin ihmistäkin ja meistä jokainen on luonut totuutensa omien kokemuksiensa ja ympäröivän yhteiskuntansa pohjalta. Vaikka onkin inhimillistä olettaa oman maailmankuvan olevan juuri se oikea, voimme laajentaa maailmankuvaamme kuuntelemalla muiden tarinoita ja näkemyksiä. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi luopua omasta maailmankuvastamme, vaan ennemmin ymmärtää elämää oman kuplamme ulkopuolella ja sitä, miten erilaiset maailmankuvat syntyvät. Vihalla on taipumusta ruokkia vihaa kun taas ymmärrys ruokkii ymmärrystä mikä johtaa rauhanomaisten yhteiskuntien syntymiseen.

 

Rauha syntyy toisen ihmisen kohtaamisessa

Säilyyttääksemme rauhan yhteiskunnassamme meidän tulisikin luopua tarpeesta luoda minä vastaan muut -asetelmia ja sen sijaan kohdata toisemme ihmisinä, joilla on samankaltaiset tarpeet, mutta joiden erilaiset kokemukset yhteiskunnasta ovat vaikuttaneet erilaisten arvojen ja näkemyksien syntymiseen.

Voimme jokainen aloittaa kysymällä itseltämme, kuinka voimme kohdata erilaisia ihmisiä empaattisemmin, kuunnella heidän tarinoitaan ilman tuomitsevia ennakkoluuloja ja siten luoda dialogeja. Voimme tukea ihmisoikeuksia edistäviä järjestöjä tai ottaa kantaa syrjintää vastaan siellä, missä sitä havaitsemme; oli kyse sitten työpaikasta, koulusta tai omasta lähipiiristämme. Meillä kaikilla on voima rakentaa rauhaa. Se ei synny suurista sanoista vaan pienistä teoista, joissa tunnistamme toistemme ihmisyyden ja puolustamme yhteisiä oikeuksiamme, niin Suomessa kuin maailmalla. Erityisesti nuoret ovat avainasemassa rauhan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Heidän aktiivisuutensa, luovuutensa ja kykynsä kyseenalaistaa vanhoja rakenteita antavat toivoa rauhanomaisemmasta tulevaisuudesta.