Nuorten tukeminen työnä ja elämäntapana
Eija Sjöblom liittyy hienoon joukkoon ammattilaisia, joiden työnä on tukea nuoria heidän arjessaan. Eija työskentelee YMCA Turun Nuorten kohtaamispaikka Toivossa sosiaaliohjaajan sijaisena. Lisäksi hän toimii tukiperhetyöntekijänä YMCA Tasku -tukiasunnoilla. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja nuorten rinnalla kulkeminen ovat molempien tukipalveluiden kulmakiviä.
Vuosikymmen sitten olin elämässäni tilanteessa, jossa mietin, mitä tekisin seuraavaksi. Lapset olivat muuttaneet pois kotoa ja asuin yksin. Tein lähihoitajan töitä kotihoidossa. Kun paikallisessa sanomalehdessä haettiin tukiperhetyöntekijöitä Saloon avattavaan uuteen tukiasuntoyksikköön, en empinyt lähteä uudelle polulle. Myöhemmin siirryin Taskuun, Turun YMCA:n Raisiossa sijaitsevaan tukitaloon. Nuorten kohtaamispaikalle tulin keväällä 2019 alun perin tekemään lyhyttä sijaisuutta, mutta jatkoin siitä pidempään pestiin.
YMCA on minulle sopivan nuorekas ja monipuolinen yhdistys. Turun YMCA:n toiminnoissa on mielenkiintoista ja antoisaa olla mukana. Meillä on hyvä henki ja minulla on mukavia, muista ihmisistä välittäviä työkavereita. Saan myös vaikuttaa omaan työhöni, mikä on itselleni tärkeää. Olen hyvä luomaan ympärilleni leppoisaa ilmapiiriä. Siitä on paljon hyötyä, sillä osaan ottaa asiat puheeksi niin, että niistä saadaan aikaan keskustelua. Usein sillä tavoin asiat lähtevät myös etenemään.
Vaikka Taskussa toimin sivutoimisesti, on tukiperhetyö kuitenkin samalla hyvin kokonaisvaltaista. Sitä tehdään 24/ 7 ja vuoden jokaisena päivänä, sillä asun tuettavien nuoren kanssa samassa kerrostalossa. Työtä voi kutsua enemmänkin elämäntavaksi kuin työksi. Periaatteessa olen aina töissä, mutta näiden 11 vuoden aikana olen jo oppinut sen, ettei jokaiseen kolahdukseen naapurista tarvitse reagoida. Silloin, kun on aihetta puuttua asioiden kulkuun, en katso kelloa.
Koen, että kohtaamiset nuorten ja minun välillä ovat merkityksellisiä. Vuorovaikutuksemme voi olla moninaista. Joidenkin ihmisten kanssa vaihdamme kevyesti kuulumisia, toisten kanssa mietimme elämää syvällisesti. Kohtaamispaikka Toivon kävijät tulevat sinne eri syistä – toisinaan koko elämää varjostavan ongelman kanssa. Saatamme silloin joutua keskusteluissamme sukeltamaan mustiin vesiin. Ne ovat paikkoja, joissa on tärkeä pysähtyä kuulemaan nuorta. Pohdimme yhdessä, mikä juuri tälle nuorelle voisi olla se asia, mistä hän saisi otettua kiinni elämässään. Vuorovaikutus on kaksisuuntaista ja kohtaavaa.
Parhaita hetkiä työssäni ovat ne, kun näen nuoren ilmeestä oivalluksen välähdyksen hänen sisäistäessään jotain keskustelumme myötä. Tai sellaiset hetket, kun nuori huomaa, ettei hänen ovellaan seisova tukiperhetyöntekijä ole siinä siksi, että haluaa vain valittaa metelistä vaan siksi, että on nuoren puolella. Halu auttaa, heidän ehdoillaan, onkin minulle suurin ja vahvin motiivi tehdä työtä itsenäistyvien nuorten kanssa.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toimii yhteensä 550 000 vapaaehtoista ja työntekijää. Nuorten ja heidän perheidensä tukeminen on paitsi sosiaalityön osaamisalue myös yksi sen perustehtävistä. Nuorten rinnalla kulkijoiden työ jää helposti näkymättömiin. Ilman heidän panostaan ei monia nuorten hyvinvointia tukevia palveluita kuitenkaan olisi olemassa.
