Nuorten ääni ja tutkimustieto toiminnan ohjaajana Camera obscura -toiminnassa
Viime vuosikymmenten aikana maailma on muuttunut monella tapaa ja yhä kiihtyvässä tahdissa. Tieto- ja viestintäteknologian nopea kehittyminen on muokannut ihmisten välistä kommunikointia. Siirtyminen tietoyhteiskuntaan on pakottanut koulutusjärjestelmämme sopeutumaan aikaan, jona tuotetaan, jaetaan ja kulutetaan informaatiota. Väestörakenteen muutos ja kasvava huoli maapallon tilasta luovat omat haasteensa kasvatukselle. Tavoitteena olisi osata kouluttaa teknologiataitoisia kansalaisia, joilla on valmiudet elinikäiseen oppimiseen maailmassa, joka vaatii jatkuvaa sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Tulevaisuuden taidot (21st century skills) valmistavat nykylapsia tulevaisuuteen, jossa menestymiseen uskotaan tarvittavan yhä enemmän kriittistä tiedon tarkastelua ja ajattelua, luovuutta sekä yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja (Binkley ym. 2012, 18).
Tulevaisuuden taidot voidaan jakaa Partnership for 21st Century Skills -viitekehyksen (2019) mukaisesti kolmeen taitojen ryhmään: 1) oppimisen ja innovoinnin taitoihin, 2) informaatio-, media- ja teknologiataitoihin sekä 3) elämän- ja työelämätaitoihin. Nämä kolme taitojen ryhmää muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa tunne- ja vuorovaikutustaidot taidot ovat varsin keskeisessä roolissa. Oppimisen ja innovoinnin taidot sisältävät paitsi kriittisen ajattelun taidon myös ongelmanratkaisun ja itsensä ilmaisemisen taidot (Trilling & Fadel 2009, 45–60) sekä kyvyn tunnistaa omia vahvuuksia ja kehityskohtia (Binkley ym. 2012, 43). Informaatio-, media- ja teknologiataidoissa sekä työelämätaidoissa taas painottuvat vuorovaikutustaidot sekä kyky työskennellä tehokkaasti kulttuurisesti ja sosiaalisesti moninaisissa ryhmissä, asettaa tavoitteita ja ottaa vastuuta (Trilling & Fadel 2009, 73–86). Myös sosiaalisen maailman lainalaisuuksien tunnistaminen, empatiakyky sekä tunteiden ilmaiseminen ja säätely rakentavalla tavalla nähdään tärkeänä osana tulevaisuuden taitoja (Binkley ym. 2012, 58). Tarve tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimiselle ja opettamiselle kouluissa on siis kova.
Suomalaisessa perusopetuksessa oppimisen nähdään tapahtuvan vuorovaikutuksessa oppilaiden keskinäisen, opettajien ja oppimisympäristöjen kanssa (POPS 2014, 17). Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppija rakentaa aktiivisesti itse ymmärrystä ympäröivästä maailmasta valikoimalla ja jäsentämällä tietoa sekä sitoen tiedon aiemmin opittuun ja koettuun. Tämä oppimisprosessi tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja siihen vaikuttaa senhetkinen sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö. (Rauste-von Wright ym. 2003, 20; Pritchard & Woollard 2010, 8.) Sosiaalisella ympäristöllä, ihmissuhteilla sekä oppijan vahvuuksien tunnistamisella ja tukemisella on todettu olevan hyvinvointia ja oppimista edistäviä vaikutuksia (Kumpulainen ym. 2014).
Tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen näyttäytyy tutkimusten valossa merkityksellisenä osana tulevaisuuden taitoja. OECD:n (2015, 130–131) julkaiseman raportin mukaan suurin osa jäsenmaista pitää tunne- ja vuorovaikutustaitojen taitojen, kuten esimerkiksi ryhmässä toimimisen taitojen kehittämistä kouluissa tärkeänä. Tosin käytännöt niiden edistämiseksi vaihtelevat suuresti maiden ja koulujen välillä. Ratkaisuksi on ehdotettu oppimisympäristöjen kehittämistä ja interventio-ohjelmien käyttöä (OECD 2015, 130).
Esimerkiksi Lions Clubs Internationalin kehittämää sosioemotionaalisen oppimisen interventiota Lions Questia on kehitetty 1970-luvulta asti ja sitä on toteutettu kouluissa ympäri maailman, Suomessakin jo 25 vuoden ajan (Gol-Guven 2017, 577; Suomen Lions-liitto ry 2018). Lions Quest -interventioiden on havaittu vaikuttavan positiivisesti oppilaiden käyttäytymiseen ja ongelmanratkaisutaitoihin sekä koulun ilmapiiriin (Gol-Guven 2017), vähentävän kiusaamista (MatischekJauk, Krammer & Reicher 2018) sekä parantavan opettajien kokemaa kompetenssia intervention sisältämien taitojen opettamisessa (Talvio, Berg, Litmanen & Lonka 2016). Kasvavan mielenkiinnon kohteena ovat tutkimukset, joissa pyritään valottamaan opettajien kokeman kompetenssin ja heidän työhyvinvointinsa välisiä suhteita (Berg, Talvio, Lonka, Martinsome, Talic, Ornaghi 2020, in press).
Kuitenkin riippuen koulujen ja kuntien opettajien täydennyskoulutukseen käytettävissä olevista varoista, opettajien mahdollisuudet osallistua esimerkiksi Lions Quest –koulutukseen vaihtelevat suuresti. Suomi ei tässä suhteessa ole kovinkaan tasa-arvoinen maa.
Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisen ja oppimisen interventioita on hyödynnetty kouluissa jo suhteellisen pitkään mutta vaihtelevin tavoin Suomessa ja ympäri maailman. Tutkimustulokset (Jone, Barnes, Bailey, & Doolittle, 2017) osoittavat, että tarvelähtöiset, koko koulua koskevat interventiot aikaansaavat pysyvämpiä muutoksia kuin sellaiset, jotka jäävät irralleen opettajien ja/tai oppilaiden kokemista, todellisista tarpeista.
Camera obscura –toiminnan yhtenä tärkeänä osa-alueena on ollut palautteen systemaattinen kerääminen oppilailta. Palautteessa on kysytty paitsi sitä, mitä oppilaat ovat kokeneet saaneensa toiminnasta ja miten onnistuneena he pitävät toiminnan toteutusta, myös sitä, millaisia toiveita heillä olisi tulevaisuudessa toteutettavan toiminnan sisältöjä kohtaan.
Saadut palautteet on luokiteltu aineistolähtöisesti ja niiden perusteella on tehty systemaattista kehitystyötä Camera obscuran sisältöjen suhteen. Tämä puolestaan on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että saatu palaute kouluarvosanojen muodossa on ollut huomattavan hyvää. (Keskiarvo toiminnan onnistumiselle yli 8). Koulujen ja nuorisotyön henkilöstölle on pyritty tarjoamaan tukea palautteista saadun informaation perusteella ja Camera obscuran aiheita on pyritty muokkaamaan nuorten omia tarpeita vastaaviksi. Tämänkaltainen vuoropuhelu tuettavan ryhmän (nuoret) ja tuen tarjoajan välillä on ensiarvoisen tärkeää siinäkin mielessä, että nuoret saavat kokemuksen siitä, että heidän ääntään kuunnellaan ja heidän tarpeisiinsa pyritään vastaamaan tavalla, joka tukee heidän osallisuuden kokemustaan. Tätä kehitystyötä tullaan jatkamaan ja uusia aiheita sekä soveltamistapoja ja toimintaa tukevaa oheismateriaalia nuorten tarpeiden näkökulmasta luodaan tulevaisuudessakin.
Kirjoittaja: Minna Berg
Viitteet:
Berg, M., Talvio, M. , Lonka K., Martinsome B., Talic S., Ornaghi, V. An intervention study of Social and Emotional learning in five European countries 2020, in press
Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M. Miller-Ricci, M. & Rumble, M. (2012). Defining Twenty-First Century Skills. Teoksessa P. Griffin, B. McGaw & E. Care. (toim.), Assessment and Teaching of 21st Century Skills (17–66). Lontoo & New York: Springer Dordrecht Heidelberg.
Gol-Guven, M. (2017). The effectiveness of the Lions Quest Program: Skills for Growing on school climate, students’ behaviors, perceptions of school, and conflict resolution skills, European Early Childhood Education Research Journal, 25:4, 575–594. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/1350293X.2016.1182311 (Viitattu 12.1.2020).
Griffin, P, Care, E., McGaw, B. (2012) The Changing Role of Education and Schools. Teoksessa P. Griffin, B. McGaw & E. Care. (toim.), Assessment and Teaching of 21st Century Skills (1–16). Lontoo & New York: Springer Dordrecht Heidelberg.
Matischek-Jauk, M., Krammer, G. & Reicher, H., (2018). The life-skills program Lions Quest in Austrian schools: implementation and outcomes, Health Promotion International, 33:(6), 1022–1032. Saatavilla: https://doi.org/10.1093/heapro/dax050 (Viitattu 12.1.2020).
OECD (2015). Skills for Social Progress: The Power of Social and Emotional Skills, OECD Skills Studies, OECD Publishing. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.1787/9789264226159-en (Viitattu 24.9.2019).
POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Rauste-von Wright, M., von Wright, J. & Soini, T. (2003). Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY.
Suomen Lions-liitto ry (2018). Elämisentaitoja – Lions Quest. Saatavilla: https://www.lions.fi/toiminta/lapset_ja_nuoret/lions_quest/ (Viitattu 13.1.2020).
Talvio, M., Berg, M., Litmanen, T., & Lonka, K. (2016). The Benefits of Teachers’ Workshops on Their Social and Emotional Intelligence in Four Countries. Creative Education, 7, 2803–2819. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.4236/ce.2016.718260 (Viitattu 15.1.2020).