Miksi hyödyntää virtuaalitodellisuutta oppimisessa
Virtuaalitodellisuus, ratkaisu uuden opetussuunnitelman (OPS2016) kouluille aiheuttamaan digiahdistukseenko?
Educa-messujen jälkitunnelmissa syntyi kirjoitus, joka sai alkunsa tapahtumassa kohdattujen opettajien kanssa käydyistä keskusteluista. Kuinka eri kohdassa paljon puhuttu digiloikka eri puolilla kotimaatamme onkaan. Osa on jo hypännyt, osa pohtii askelmerkkejä mutta iso osa on myös vielä pukuhuoneessa miettimässä, että pitäisiköhän pistää verkkarit jalkaan.
"Iso osa on myös vielä pukuhuoneessa miettimässä, että pitäisiköhän pistää verkkarit jalkaan."
Virtuaalitodellisuusteknologian (huh!) pikkuhiljaa yleistyessä tulee koulujen miettiä ennen seuraavia hankintakierroksia, josko Chromebookkeja ja iPadeja sittenkin olisi jo tarpeeksi ja kannattaisiko seuraavaksi hankkia VR-laseja. Ilmiöpohjaisuus, kokemusoppiminen, vuorovaikutus. Nämä ovat paitsi tämän ajan muotisanoja niin mielestäni myös nimenomaan niitä, joita tässä päivässä elävien koulujen ja vastaavien opinahjojen tulee ehdottomasti opettaa. Siksi VR.
Kaikki uudet teknologiat, epäilemättä kynästä/liidusta lähtien vaativat aina pienen joukon uudisraivaajia, jotka yleistä vastustusta ja ”dissausta” uhmaten aloittavat näiden käytön ja vähitellen saavat vakuutettua yhä suuremman massan uuden keksinnön hyödyistä. Virtuaalitodellisuus on tällä hetkellä kansallisesti siinä kohdassa, että aktiivisimmat opettajat huomaavat jo nyt teknologian soveltamiskohteita omiin oppiaineisiinsa.

Tässä on hyvä olla nyt hereillä, sillä VR/AR kiinnostaa oppijoita, eli vaikean, jopa perinteisin opettamisen keinoin vastenmielisenäkin pidetyn aihekokonaisuuden – mikä ikinä kenellekin tämä mahdollisesti on – opettaminen onnistuu erittäin todennäköisesti helpommin, kun paketti tarkoillaan kiehtovasti. Tätä on VR opetuksessa parhaimmillaan.
Yleensä opiskelijat ovat tuoneet teknologisen osaamisensa kouluun (älypuhelimet, erilaiset tietotekniset taidot, …) mutta VR-laseja ei vielä kovin monilta oppilailta löydy, tämä myös lisää mielenkiintoa laitteisiin, siinä on hyvä Troijan hevonen, vaikka se ei saisikaan nousta pääosaan. Tähän on syynä teknologian yllättävän hidas kehittyminen, voisi luulla, että nyt jo monia vuosia markkinoilla olleet mallit olisivat saaneet jo aika päivää sitten järkeviä seuraajia.
Vasta nyt, vuoden 2018 aikana saamme suomen markkinoille liudan Windows Mixed Reality-laseja, joitten olettaisin yleistyvän, kun valmistajana on perinteinen (kyllä, sitä sanaa voi mielestäni tässä yhteydessä perustellusti käyttää) IT-talo, Microsoft. Samoin tänä vuonna saamme Oculukselta ja HTC:ltä langattoman virtuaalilasit. Puhelimen avulla katseltavat VR-silmikot eivät varmasti häviä mihinkään ainakaan hetkeen, mutta nämä puhtaasti VR-käyttöön tehdyt laitteet ovat kuitenkin suorituskyvyltään ja käyttömukavuudeltaan omassa luokassaan.

virtuaaliasiantuntija