Kuusi kysymystä ihmisoikeuksista, Sinituuli Suomisen haastattelu
Ekumeenisen vastuuviikon tämän vuoden teemana ihmisoikeuspuolustajat
Ekumeenista vastuuviikkoa 18.–25.10.2020 vietetään tänä vuonna teemalla Ihmisoikeuspuolustajat. Suomen YMCA:n liitto haluaa tuoda esiin nuorten roolia ihmisoikeuksien edistäjinä julkaisemalla ihmisoikeuksiin perehtyneen nuoren oikeustieteilijän Sinituuli Suomisen haastattelun. Sinituuli Suominen on juristi, joka on ollut mukana Suomen YMCA:n liiton koordinoimassa Peacemakers-rauhantyön verkostossa ja osallistunut muun muassa Peacemakersien Gambian opintomatkaan vuoden 2020 alussa. Sinituuli on työskennellyt Euroopan Nuorten parlamentin pääsihteerinä ja vuonna 2019 hän koordinoi YK-nuorten rauhanviikkoa. Parhaillaan hän työskentelee YMCA Romanialle.
Ekumeeninen vastuuviikko on kirkkokuntien ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja, joka rohkaisee toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Vastuuviikon tarkoituksena on saada ihmiset pohtimaan ja arvioimaan omaa elämäntapaansa sekä suhteessa toisiin ihmisiin että globaalista näkökulmasta.
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan perustavaa laatua olevia oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä sopimuksissa. Ihmisoikeuksien sanotaan olevan ihmiskunnan yhteisiä arvoja, jotka velvoittavat moraalisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita. Ihmisoikeuspuolustajaksi ymmärretään puolestaan kuka tahansa ihminen, joka puolustaa rauhanomaisesti ihmisoikeuksien toteutumista tai vastustaa ihmisoikeusloukkauksia. Ihmisoikeuspuolustajat vastustavat epäoikeudenmukaisia lakeja ja virallisia tai epävirallisia käytäntöjä, jotka sortavat ihmisoikeuksia ja asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. Ihmisoikeuksien puolustaminen on myös itsessään oikeus, joka on kirjattu vuonna 1998 YK:n ihmisoikeuspuolustajia koskevaan julistukseen. Se velvoittaa myös valtioita suojelemaan näiden oikeuksien puolustajia.
1. Mikä sai nuoren oikeustieteilijän kiinnostumaan ihmisoikeuskysymyksistä? Koetko, että perhetaustasi tai lapsuudenkotisi arvomaailma on vaikuttanut kiinnostuksen kohteisiisi?
Kiinnostuin ihmisoikeuskysymyksistä jo hyvin nuorena, sillä äitini toimi tuolloin aktiivisesti Amnestyn vapaaehtoisena: järjesti varainkeruutapahtumia, oli mukana kampanjoissa ja kirjoitti vetoomuksia mielipide- ja poliittisten vankien puolesta. Näistä teemoista myös keskusteltiin kodissamme usein ja opin jo tuolloin, että me voimme – ja meidän pitää – tehdä työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi Suomessa ja globaalisti. Tämän ajatuksen innoittamana lähdin myös itse mukaan järjestötoimintaan ja hain myöhemmin oikeustieteelliseen.
2. Ohjaako ihmisoikeusteema suunnitelmiasi urapolkusi suhteen?
Ehdottomasti. Onnekseni olen myös päässyt tekemään töitä ja vapaaehtoistöitä näiden teemojen parissa muun muassa ministeriössä ja kansalaisjärjestöissä. Ihmisoikeustyö on tärkeää etenkin nyt, kun kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää sekä ihmisoikeuksien merkitystä on haastettu aiempaa enemmän – myös Suomessa.
3. Mitä pidät tämän hetken akuuteimpana ihmisoikeusongelmana?
YK:n ympäristöjärjestö UNEP totesi raportissaan jo 15 vuotta sitten, että ilmastonmuutos on vakavimpia uhkia ihmisoikeuksien toteutumiselle. Se uhkaa oikeuttamme elämään, terveyteen, ravintoon sekä kotiin ja toimeentuloon. Toimia tarvitaan heti, sillä ilman kunnianhimoisia ilmastotoimia ratkaisujen löytäminen käy yhä vaikeammaksi. Mitä kauemmin viivyttelemme, sitä todennäköisempää on myös, että tehdyt ilmastotoimet lisäävät eriarvoisuutta entisestään.
4. Miten löysit tiesi YMCA:n Peacemakers-verkostoon? Mihin suuntaan toivoisit Peacemakers-verkostoa kehitettävän muun muassa ihmisoikeusnäkökulmasta?
Löysin Peacemakers-verkoston Nuorten rauhanviikon kautta ja kiinnostuin heti sen toiminnasta. Verkosto tarjoaa rauhan teemoista ja laajemmin kansainvälisistä kysymyksistä kiinnostuneille nuorille erilaisia vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia, kuten opintomatkoja ja koulutuksia. Sen kautta pääsee myös tutustumaan muihin samoista teemoista kiinnostuneisiin. Rauhan kysymykset, kestävä kehitys ja ihmisoikeudet liittyvät kiinteästi toisiinsa, ja rauhantyö edistää myös ihmisoikeuksia.
Toivon, että saamme tulevaisuudessa lisättyä verkoston tunnettuutta ja yhä useampi nuori uskaltautuu lähtemään mukaan. Koronakriisin aikana on myös tärkeää löytää uusia, innostavia tapoja tehdä kansainvälistä yhteistyötä eri maiden, esimerkiksi Gambian, YMCA-aktiivien kanssa.
5. Miten ihmisoikeustilanne näkyi Gambian opintomatkallanne? Ja miten se näkyi niiden nuorten tarinoissa, jotka olivat joutuneet palaamaan kotimaahansa?
Gambia on maailman köyhimpiä maita, ja köyhyys vaikeuttaa usein perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien toteutumista. Keskusteluissa järjestöaktiivien kanssa nousi esiin huoli perheiden toimeentulosta, mutta myös kansalais- ja poliittiset oikeudet, kuten sananvapaus, yhdistymisvapaus ja oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa. Toisaalta ihmisoikeusongelmat eivät rajoitu vain Gambian rajojen sisälle: korkea nuorisotyöttömyys ja näköalattomuus ajavat gambialaisnuoria hengenvaaralliselle matkalle salakuljettajien mukaan kohti Eurooppaa. Tavatessamme Gambiasta lähteneitä ja maahan myöhemmin palanneita tai palautettuja nuoria kuulimme heidän tarinoitaan pakkotyöstä, heihin kohdistetusta väkivallasta ja jopa tapon yrityksistä Libyassa. Vastaavista ihmisoikeusloukkauksista on raportoitu myös useissa ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa, ja näihin loukkauksiin on pystyttävä puuttumaan.
6. Miten nuoret voivat mielestäsi toimia kansainvälisten ihmisoikeuskysymysten edistämiseksi Suomessa?
Keinoja on onneksi monia: voit tukea järjestöjä tai lähteä mukaan vapaaehtoiseksi, vaikuttaa puolueen kautta, osallistua kampanjoihin omalla paikkakunnallasi tai verkossa ja kannustaa suomalaisia ja eurooppalaisia päättäjiä edistämään ihmisoikeuksia myös rajojemme ulkopuolella. Useat järjestöt – esimerkiksi Suomen YMCA, Changemaker Finland, Suomen Amnesty ja Suomen YK-nuoret – tarjoavat myös koulutuksia, joiden kautta oppii ymmärtämään paremmin kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää ja erillaisia tapoja tehdä vaikuttamistyötä.
