Ihmisoikeudet eivät saa unohtua ilmastokeskustelussa
28.11.2024
Tuulia Toivanen
YK:n ilmastosuojelun puitesopimuksen osapuolikonferenssi, tai tunnetummin COP, päättyi viime viikolla Bakussa, Azerbaijanissa (Azerbaidžanin tasavallassa). Autoritäärisessa valtiossa järjestetty konferenssi alleviivasi yhtä sen keskeisintä ongelmaa – ilmastonmuutosta ihmisoikeuskysymyksenä.
Ilmastonlämpenemisessä 1,5 astetta on edelleen kriittinen raja
Tämän vuoden COP29-konferenssissa valtioiden edustajat sekä mm. yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan edustajat, myös YMCA:n Maailmanliiton delegaatio, kokoontuivat tarkastelemaan ilmastosopimuksen toteutumista ja käytäntöönpanoa. Konferenssissa keskiössä olivat neuvottelut ilmastokriisiin sopeutumisesta (adaptation), sen vaikutusten lieventämisestä (mitigation) sekä fossiilisten polttoaineiden käytön alas ajaminen ja ilmaston lämpenemisen 1,5 celsiusasteen tavoitteesta kiinni pitäminen.
On tärkeää huomioida, että jo 1,5 asteen lämpeneminen tulee mitä todennäköisemmin aiheuttamaan massiivisia muuttoliikkeitä, luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista sekä toimeentulon heikkenemistä. Eniten kriisistä tulevat kärsimään globaalin etelän maat, jotka ovat vähiten vastuussa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutoksen seuraukset eivät siis jakaudu oikeudenmukaisesti, ja kansainvälisen, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan nykyinen kehityssuunta vie maapalloa kohti 2,6–3,1 asteen lämpenemistä.
Mitä COP29:ssä on vaakalaudalla?
Kokoontumisen päätyttyä on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä COP29-konferenssissa on ihmisoikeuksien näkökulmasta vaakalaudalla. Ihmisoikeusnäkökulma on välttämätön kaikissa ilmastonmuutosta koskevissa keskusteluissa, mutta etenkin se on sitä tämän konferenssin kohdalla. Azerbaijanin valinta isäntämaaksi on jo kolmas vuosi putkeen, kun COP-konferenssi järjestetään autoritäärisessä valtiossa, joissa esimerkiksi mielipiteen- ja kokoontumisvapaus eivät ole taattuja. Miten fokus ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisen siirtymän teemoihin on mahdollista, kun isäntämaa ei salli näiden keskustelujen toteutumista konferenssialueen ulkopuolella?
YK:n yleiskokous on tunnustanut, että hyvinvoiva ja puhdas ympäristö on ihmisoikeus. Tämän lisäksi on vastikään perustettu Ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen erityisesittelijän mandaatti ja Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) odotetaan antavan neuvoa-antava mielipiteensä valtioiden vastuista ilmastonmuutoksen kontekstissa. Nykyinen ilmastokriisi uhkaa monia ihmisoikeuksia, muun muassa oikeutta elämään, asumiseen, ruokaan ja veteen. Tämän lisäksi ilmastokriisi pahentaa jo olemassa olevia yhteiskunnallisia ja taloudellisia eriarvoisuuksia ja uhkaa suhteettomasti jo valmiiksi hauraassa asemassa olevia ja niitä, jotka kuuluvat intersektionaalisesti marginaalisiin identiteetteihin.
Ihmisoikeudet ilmastokriisissä
Ja vaikka COP29 kulkee laajasti nimellä ”rahoitus-COP” ja rahoitus, etenkin sen määrä, on saanut eniten huomiota, ei ilmastorahoituksesta voi puhua ilman ihmisoikeuksia. Ilmastorahoitukseen kytkeytyy myös oikeudenmukainen vihreä murros (just transition), jossa fossiilisista polttoaineista siirrytään kontrolloidusti kohti ympäristölle kestävää taloutta. Nykyinen ilmastokriisin aiheuttanut järjestelmä pohjautuu olemassa olevien eriarvoisuuksien varaan ja kärjistäen niitä. Näin ollen meidän on varmistettava, ettei tulevaisuus toista nykyhetken ja menneisyyden syrjiviä rakenteita.
Kansalaisyhteiskunta ja oikeudenmukainen ilmastorahoitus
Yhdenvertaisen taakanjaon toteutumiseksi tarvitaan aktivistien, toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien, kansalaisyhteiskunnan ja nuorten sekä alkuperäiskansojen merkityksellistä osallistumista ja osallistamista. Valtioiden toimia täytyy voida arvioida ja tarkkailla sekä puskea kunnianhimoisempaan suuntaan. Tässä kontekstissa globaalin etelän merkityksellinen osallistuminen on erityisen tärkeää. Tämä tarkoittaa, että sananvapaus, tiedonsaanti ja rauhanomainen kokoontuminen on suojattava ja varmistettava. Teoriassa tämä on suojattu COP29:ssä, sillä YK:n puitesopimuksen konferenssien järjestäjien tulisi kunnioittaa kaikkien osallistujien ihmisoikeuksia. Aiemmat konferenssit ovat kuitenkin jättäneet paljon parantamisen varaa, erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja alkuperäiskansojen osallistumisen osalta. Ilmastoaktivisteilta on evätty pääsy isäntämaihin ja heidän osallistumistaan on häiritty, tarkkailijoilta on evätty pääsy tapahtumiin, joihin heillä olisi ollut oikeus osallistua, ja konferenssi-isäntämaat ovat rajoittaneet sananvapautta YK:n hallinnoimalla Blue Zone -alueella.
COP-konferenssien isännyyden antaminen autoritäärisille maille antaa niille myös mahdollisuuden viherpestä mainettaan tai jopa heikentää konferenssien tavoitteita ja uskottavuutta. Tämä tarkoittaa, että COP29-konferenssiin kokoontuvan kansainvälisen yhteisön sekä tulevien autoritaarisissa maissa pidettävien konferenssien on käytettävä mahdollisuutensa puolustaa ihmisoikeuksia ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä ilmastoaktivismia koskevassa ympäristössä, jossa muutosta ajavia aktivisteja pilkataan, sakotetaan, vangitaan tai jopa tapetaan hälyttävällä tahdilla ympäri maailmaa.
Ihmisoikeuksiin keskittymisen ohella kansalaisyhteiskunnan tulisi jatkaa oikeudenmukaisemman ilmastorahoituksen edistämistä. Yksi askel tähän suuntaan ovat uudet kollektiiviset kvantifioidut tavoitteet (NCQG), joiden on heijastettava niiden maiden ja ihmisten todellisuutta, jotka elävät globaalissa etelässä. Eikä kyse ole pelkästään rahamäärästä, vaan oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja maapallon tulevaisuuden suunnasta.
Ilmasto-oikeudenmukaisuus ei ole mahdollista ilman ihmisoikeuksia!
Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli löytyy YMCA:n Maailmanliiton verkkosivuilta.
