
Earth Hour: Tunti pimeyttä luonnon hyväksi
Kira Kokko
22.3.2025
Tänä vuonna WWF:n Earth Houria vietetään lauantaina 22. maaliskuuta kello 20.30–21.30. Valojen sammuttaminen tunniksi on symbolinen ele luonnon puolesta, ja Suomessa tapahtumaan osallistuu vuosittain noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Earth Hourin tarkoituksena on muistuttaa ilmastokriisistä ja kannustaa ihmisiä tekemään positiivisia tekoja ilmaston sekä luonnon puolesta. Tapahtuma on myös tilaisuus meille kaikille pysähtyä ja miettiä, miten ihmisen luoma keinovalo muokkaa luontoa ja suhtautumistamme pimeyteen.
Milloin viimeksi näit Linnunradan?
”Milloin olet viimeksi katsonut tähtitaivasta niin, että olet pystynyt erottamaan Linnunradan selkeästi?” kysyi ystäväni erään syksyisen iltakävelymme aikana. Kysymys jäi pyörimään mieleeni viikoiksi. Kaupungissa asuvana kirkkaan tähtitaivaan näkeminen ei ole itsestäänselvyys, sillä valosaaste peittää tähtitaivaan näkyvyyttä suurelta osin. Eikä se ole ihme, koska on arvioitu, että jopa 99 prosenttia eurooppalaisista elää valosaasteen alla. Suomestakin tehdyissä valosaasteen mittauksissa ainoastaan Lapin erämaa-alueilta on löytynyt täysin valosaasteelta suojassa olevia alueita.
Lauantaina järjestettävä maailmanlaajuinen Earth Hour tarjoaa meille kaikille tilaisuuden pysähtyä ja pohtia ilmastokriisin lisäksi myös alati lisääntyvän keinovalaistuksen vaikutuksia ympäristöön. WWF:n vuosittain järjestettävän Earth Hourin aikana valot sammutetaan tunniksi klo 20.30 alkaen eri puolilla maailmaa. Tämän symbolisen eleen ensisijainen tarkoitus on viestiä ilmastohuolesta, mutta samalla se muistuttaa myös valosaasteen lisääntyvästä määrästä.
Valosaaste on näkymätön mutta merkittävä ympäristöongelma
Valosaaste tarkoittaa ylimääräistä tai häiritsevää keinovaloa, joka vaikuttaa luonnolliseen pimeyteen yöaikaan. Keinovalaistus on meille ihmisille tärkeää turvallisuuden ja mukavuuden kannalta, eikä lisääntynyttä valaistusta koeta sen takia useinkaan haitallisena asiana. Viime vuosikymmeninä valosaasteen määrä on kuitenkin noussut merkittävästi muun muassa energiatehokkaiden ja edullisten LED-valojen yleistyessä. Lisääntyneellä valosaasteella on monenlaisia usein piiloon jääviä vaikutuksia ympäristöömme.
Useat eläimet ovat suunnistaneet valon perusteella vuosituhansia. Esimerkiksi muuttolinnut käyttävät valoa suunnistaessaan, ja lisääntynyt valo yöaikaan voi ohjata ne pois alkuperäiseltä reitiltään. Myös merikilpikonnan poikaset löytävät tiensä rantahiekalta aaltoihin seuraamalla kuunkajoa. Kaupunkien loiste toisessa suunnassa saattaa saada ne seuraamaan väärää valoa tuhoisin seurauksin. Maailman hyönteisistäkin noin puolet ovat yöaikaan aktiivisia ja selkärankaisistakin monet ovat aktiivisimmillaan iltahämärällä. Pimeyden vähentyminen haittaa siis useiden eri lajien luonnollista käyttäytymistä.
Keinovalaistuksen lisääntyminen on tapahtunut äärimmäisen nopeasti. Luonto on tottunut muutoksiin lämpötilassa ja ilmastossa, mutta muutokset valon ja pimeyden rytmissä ovat uutta. Lisääntyneen valon takia keväällä puiden lehdet puhkeavat liian aikaisin, vaikka yöpakkasia on vielä. Yhdessä muiden ympäristöongelmien kanssa luonnon sopeutumiskyky on äärimmäisellä koetuksella.
Valosaaste vaikuttaa luonnon lisäksi ihmisiin
Mitä vähemmän altistumme pimeydelle, sitä pelottavampana alamme sitä pitämään. Hämäränäkö ei pääse kehittymään samalla tavalla, jos ympärillä loistaa aina keinovalo. Kaupunkialueilla täysin pimeiden lenkkipolkujen löytäminenkin on haastavaa, kun metsässäkin pururadat valaistaan. Myös ihmisen vuorokausirytmi kärsii yhä lisääntyvästä keinovalosta, vaikka pimeys on tärkeä osa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä.
Valosaaste on tehnyt meistä yhä vieraampia pimeydelle, ja samalla olemme menettäneet yhteytemme esimerkiksi tähtitaivaaseen. Ihmiset ovat kautta aikojen katselleet kirkasta yöllistä taivasta ja näin saaneet inspiraatiota esimerkiksi tieteeseen, taiteeseen ja filosofiaan. Valosaaste siis haittaa myös yhteyttämme ihmiskunnan perinteisiin. On erikoista ajatella, että tiedämme tällä hetkellä enemmän avaruudesta ja tähdistä kuin koskaan ennen, mutta yhä harvempi meistä pystyy näkemään Linnunrataa paljain silmin.
Earth Hour: pieni teko, suuri vaikutus
Lauantain Earth Hour tarjoaa meille oivallisen tilaisuuden pysähtyä miettimään ilmastokriisin lisäksi myös pimeyttä ja sen puutetta. Sammuttamalla valot tunniksi voimme viestiä ilmastohuolestamme ja nauttia samalla pienen hetken pimeydestä. Lauantaina onkin erinomainen hetki lähteä esimerkiksi iltakävelylle Earth Hourin aikana ja tarkkailla ympäristöä ja pimeyttä uusin silmin.
Artikkelin kirjoittaja Kira Kokko on Suomen NMKY:n Liiton nuorten ilmastoryhmän jäsen. Jos haluat kuulla lisää YMCA Peacemakers – ja ilmastoryhmän toiminnasta, ota yhteyttä globaalikasvatuksen asiantuntijaamme Camilla Ojalaan.
Ota yhteyttä
Camilla Ojala
Asiantuntija, globaalikasvatus, rauhantyö
camilla.ojala@ymca.fi
+358 50 588 2000