Camera obscura tukee elämän valintoja keskellä koronavuotta
Kun Camera obscura jäi keväällä poikkeustilanteen vuoksi tauolle, sen toimintaa päätettiin pilotoida digitaalisena. Koneella tai mobiililaitteella toteutettavaa mielikuvaseikkailua testattiin kahdessa koulussa Kuopiossa ja Nurmijärvellä. Vaikka kokeilusta saatu palaute oli myönteistä, oli samalla selvää, ettei digitaalinen versio voisi korvata kouluilla toteutettavaa mallia. Juuri seikkailullinen osuus on tehnyt Camera obscurasta elämyksellisen ja lisännyt sen vaikuttavuutta. Myös monialainen yhteistyö koulun ja nuorisopalveluiden kesken jää verkkoversiossa ohuemmaksi.
Nuoruuden isot kysymykset eivät ole koronavuoden aikana kadonneet minnekään. Pandemiaan liittyvä yleinen huolen ilmapiiri ja pitkittyvä epävarmuus ovat pikemminkin nostaneet niitä enemmän esiin. Nuorisojärjestöjen ja median yhteistyössä teettämän kyselyn mukaan selvä enemmistö nuorista kärsi poikkeusajan vaikutuksista (1). Vaikka etäopetus päättyi toukokuussa ja lähiopetusta päästiin jatkamaan kouluissa, epävarmuus ja koronan leviämistä torjuvat rajoitukset jäivät osaksi nuorten arkea. Pandemia on myös synkentänyt nuorten tulevaisuudenkuvia vaikuttamalla opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksiin ja lisännyt samalla heidän yksinäisyyden kokemuksiaan.
Camera obscuran paluu kouluille tuntuikin syyslukukauden alussa erityisen arvokkaalta. Kahdeksasluokkalaiset ystävykset Fartuun ja Deka osallistuivat kokemusoppimismalliin Vantaan Lehtikuusen koululla. He pitivät toimintapäivää mieleenpainuvana ja kokivat sen tarjoavan heille tilan rauhoittumiseen ja oman elämän pohtimiseen. Kun ei ollut ketään muuta paikalla, huomasi, mitä omassa mielessä liikkuu. Saattoi keskittyä miettimään elämää ja omaa unelmaa siellä (mielen) rannalla, Fartuun pohti toimintapäivän jälkeen. Nuoret pitivät myös seikkailuosan jälkeen tabletilla tehtävää reflektiotehtävää hyödyllisenä. Sen avulla näki esimerkiksi, missä asioissa omassa kouluarjessa voisi muuttaa tottumuksiaan. Erityisesti liian lyhyiksi jäävät yöunet ja mobiililaitteiden parissa käytettävä aika jäivät mietityttämään heitä.
Fartuun ja Deka kokivat, että Camera Obscura on tärkeä työväline juuri yläkouluun. He toivoivat kaikkien nuorten voivan kokeilla toimintamallia ja pääsevän sen avulla pohtimaan unelmiaan. Kouluarjen hälyn keskellä on usein vaikea pysähtyä kuuntelemaan omia haaveita ja tarpeita. Siksi he kaipaisivat Camera Obscuran kaltaista hiljentymisen ja miettimisen tilaa ja sen tarjoamaa kannustavaa puhetta osaksi jokaista kouluviikkoa.
Molemmat nuoret suhtautuvat koulunkäyntiin myönteisesti, mutta kokevat samalla oman opintopolun suunnittelun suureksi haasteeksi. Monien ikäistensä lailla heistä tuntuu, että yläkoulun päättyessä nuorilta vaaditaan isoja ja kauaskantoisia ratkaisuja, kuten päättämistä opiskelupaikasta ja ammatillisesta koulutuksesta. Nuorten puheissa korostui juuri aikuisten tuen ja kannustuksen merkitys. He kertoivat oman perheen lisäksi voivansa kysyä neuvoa muutamilta tärkeiltä aineenopettajilta. Myös koulun opinto-ohjaaja on auttanut suunnitelmien tekemisessä.
Fartuun ja Deka ovat siitä onnekkaita, että kokevat tulevansa kuulluiksi omissa perheissään. Näin hieno tilanne ei ole kaikilla nuorilla, sillä Camera obscuraan osallistuneista 10% kokee, ettei heillä elämässään ainoatakaan turvallista aikuista. Fartuunilla on vanhempien lisäksi läheiseksi kokemiaan sisaruksia, joilta kysyä neuvoa elämänvaiheen isoissa ratkaisuissa. Toisaalta vanhemmat sisarukset ovat rohkaisseet pikkusiskoaan itsenäiseen päätöksentekoon esimerkiksi työssäoppimispaikkojen valinnassa. Fartuun suunnittelee suorittavansa peruskoulun jälkeen kaksoistutkintona lukion ja lähihoitajan ammattiopinnot, ja haaveilee ylioppilaskirjoitusten jälkeen sairaanhoitajaksi kouluttautumisesta. Deka puolestaan on perheensä lapsista vanhin, mutta kokee voivansa pohtia äitinsä kanssa tulevaisuuden haaveitaan. Myös Deka miettii jatko-opintoihin liittyviä valintojaan parhaillaan tarkasti.
Molemmat nuoret opiskelevat koulussa työelämäpainotteisessa opetuksessa. Mallissa tarjotaan joustavaa perusopetusta, jossa nuoret osallistuvat vuoroin työssäoppimisjaksoihin ja vuoroin opetukseen koululla. Työelämäpainotteisen polun tavoitteena on tukea muun muassa nuorten omien vahvuuksien tunnistamista, motivaatiota ja päätöksentekoa. Camera obscura -toimintamalli sopii opetukseen erinomaisesti, sillä se tarjoaa työvälineen itsetuntemuksen ja -arvostuksen vahvistamiseen. Se tukee nuorten itseohjautuvuutta, tarjoaa tilan oman elämän pohtimiseen ja merkityksellisyyden kokemukseen. Näiden kokemusten myötä omia uramahdollisuuksia on helpompaa pohtia.
MIkä Camera Obscura? Suomen YMCA:n liitto on toteuttanut Camera obscura -toimintamallia jo 25 vuotta. Camera obscuran tavoitteena on tarjota nuorelle tukea oman elämänsä pohtimiseen, merkityksellisyyden kokemukseen, itsetuntemukseen ja -arvostukseen. Toimintamalli perustuu kokemusoppimiseen, seikkailupedagogiikkaan, sosiaalipsykologiaan ja -pedagogiikkaan. Se koostuu opettajan toteuttamasta ennakko- ja purkutunnista sekä koulun yhteistyökumppanien, yleensä alueen nuorisotyöntekijöiden, toteuttamasta toimintapäivästä. Camera obscuran toimintapäivä koostuu mielikuvaseikkailusta, jossa toteutetaan noin 12 minuutin kävely 60 m2:n kokoisessa rakennelmassa. Siellä oppilasta kuljettaa kuulokkeista kuuluva tarina, musiikki, kulkuohjeet ja tehosteet. Mielikuvaseikkailussa nuori voi pohtia omia vahvuuksiaan, unelmiaan ja elämän valintoja. Seikkailu päättyy reflektiotehtävään. Toimintapäivän toteutustavan tarkoituksena on tuottaa oppilaalle kokemus omasta ainutkertaisuudesta ja olemassaolonsa tärkeydestä.
1) https://urly.fi/1Oau
