Adina Nivukoski toivoo kaikkien osallistuvan rakentavaan vuorovaikutukseen
Adina Nivukoski on ehdolla Suomen YMCA:n Liiton Nuorten rauhanpalkinnon saajaksi
Adina, 22, on ehtinyt toimimaan jo kahdessa koulutuspoliittisessa tehtävässä. Hän työskenteli Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtajana vuonna 2020 luotsaten 30 000 hengen opiskelijajärjestöä keskellä pandemian ensimmäistä epävarmuuden täyttämää vuotta. Adina toimi myös UNESCOn nuorisodelegaattina 2019–2021. Tehtävässä hän osallistui UNESCOn yleiskokoukseen osana Suomen delegaatiota ja oli aktiivisesti mukana UNESCOn nuorisofoorumissa rakentaen yhteistyöverkostoa erityisesti pohjoismaisten kollegoiden kanssa.
Lukiolaisten Liiton puheenjohtajana Adina pääsi konkreettisesti rakentamaan ja edistämään suomalaista koulutuspolitiikkaa. Tehtävä UNESCOn nuorisodelegaattina puolestaan toimi ikkunana siihen, kuinka eriarvoisessa asemassa nuoret ovat koulutuskysymyksissä ympäri maailmaa. Erityisesti koronakriisin aikana oppimisen epätasa-arvo on korostunut, kun kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole ollut pääsyä internetiin.
Vapaa-ajallaan Adina on ylläpitänyt Instagramissa @ihmisille -nimistä kuvablogia. Edinburgh’n kaduilta alkaneista satunnaisista kohtaamisista kehittyi keskustelusarja, joka vei Adinan haastattelemaan suomalaisia politiikantekijöitä. Nykyisin nuori vaikuttaja opiskelee Maastrichtin yliopistossa kansainvälistä ja vertailevaa oikeustiedettä ja toimii YLE:n kolumnistina.
Adinalle rauhan teemat ovat vahvasti sidoksissa ihmisoikeuksiin ja jokaisen äänen kuulumiseen. Vaikuttamistyö ja erityisesti oma kuvablogi ovat tarjonneet näkökulmaa paitsi kotimaiseen politiikan kenttään myös nykyiseen koventuneeseen keskusteluilmapiiriin. Adina on usein pohtinut, millaisia yhteiskunnallisia seurauksia on sillä, etteivät kaikkien äänet pääse keskusteluissa kuuluviin tai sillä, että vihapuheen seurauksena ihmisten halu osallistua julkiseen keskusteluun on vähentynyt.
Häirinnästä Adinalla on myös valitettavan paljon omakohtaista kokemusta. Punnitessaan omaa vaikuttamistyötään hän on havainnut kuinka paljon nuorten, erityisesti nuorten vähemmistöihin kuuluvien naisten, tulee pystyä nostamaan sietokykyään voidakseen toimia tehtävässään. Mutta kuinka kova on tarpeeksi kova, Adina kysyy. Monen kansalaisaktivistin ja naispoliitikon kokemukset puhuvat samansuuntaisesti. Yhteiskunnalliseen keskusteluun kaivataan kipeästi ihmisiä kertomaan erilaisista eletyistä todellisuuksista, ja erityisesti vähemmistöjen äänille tulisi tehdä tilaa, jotta voisimme ymmärtää heidän kohtaamaansa rakenteellista syrjintää. Samaan aikaan vallalla olevassa keskustelukulttuurissa tematiikan esillä pitäminen vaatii yksittäiseltä vähemmistöön kuuluvalta ihmiseltä usein kohtuuttoman paljon.
Adina korostaa, että keskustelukulttuurissa retoriikka on avainasemassa, mutta on myös tärkeää, miten toinen ihminen kohdataan. Sananvapauden, kuten kaiken vapauden, mukana tulee vastuuta ja velvollisuus huolehtia siitä, ettei pyri lietsomaan vihaa haavoittuvia ihmisryhmiä kohtaan ja siten hiljentämään heidän ääntään yhteiskunnasta. Toivon siksi, että jokainen kantaa vastuuta yhteisestä keskusteluilmapiiristä. Adinalle rauhantyö lähtee ennen kaikkea halusta huomioida toista ihmistä, sillä hän uskoo siihen, että maailma paranee kuuntelemalla.