Camilla Ojala haluaa nuoret mukaan rauhanprosesseihin
Camilla Ojala on ehdolla Suomen YMCA:n Liiton jakaman Nuorten rauhanpalkinnon saajaksi
27-vuotias Camilla on osallistavan nuorisopolitiikan puolestapuhuja ja nuorisoaktivisti, joka pyrkii edistämään nuorten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Hän tekee rauhantyötä järjestökentällä niin rakenteellisella kuin ruohonjuuritasolla.
Camilla oli mukana viime elokuussa julkaistun kansallisen Nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman laatimisessa sekä sen ympärille rakentuneen ja nuorisotoimijoista koostuneen 2250-verkoston jäsenenä. Samannimiseen YK:n päätöslauselmaan perustuva ohjelma tunnistaa, ettei kestävää rauhaa voida saavuttaa ilman nuorten osallistumista rauhan rakentamiseen. Laaditun suunnitelman tarkoituksena on toimia eräänlaisena tiekarttana kestävän rauhan saavuttamisessa.
Toimintaohjelman julkistustilaisuudessa Camilla toimi ulkoministeri Haaviston ja nuorten vaikuttajien välillä kanssa käydyn paneelikeskustelun fasilitaattorina, mutta 2250-prosessi on vienyt Camillaa myös muille virallisille vaikuttamisen areenoille. Hän on ollut mukana Etyjin pyöreän pöydän keskustelussa ja ulkoasianvaliokunnan kuultavana sekä esiintynyt muissa tilaisuuksissa. Nuorten hyvinvointia ja oikeuksia edistävissä työryhmissä Camilla on työskennellyt kansainvälisesti myös Allianssin edustajana.
Camillalle 2250-prosessin mahdollisuudet ovat heijastelleet laajemmin nuoria koskevan ajatustavan muutosta. Hän kokee, että kansallisen toimintaohjelman laatimisessa ei ollut tokenistista osallistamista vaan pintapuolisen mukaan sisällyttämisen sijaan nuorille tehtiin tilaa asianomistajina. Asiakirja itsessään oli esimerkki osallistavasta prosessista, sillä se syntyi yhteistyössä ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, aktiivisten nuorten ja tutkimustahojen kanssa.
Toimiessaan Suomen ekumeenisen neuvoston Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelman sihteerinä sekä kristillisessä rauhanliikkeessä Camilla on pyrkinyt lisäämään vuorovaikutusta eri kirkkokunnista tulevien nuorten välillä. Myös opinnoissaan Camilla suuntautui rauhantyöhön, ekumeniaan ja uskontojen väliseen vuoropuheluun, sillä hän käsitteli tuoreessa pro gradu -työssään nuorisovetoista uskontodialogia osana positiivisen rauhan rakentamista.
Camillan rauhantyö tapahtuu monella tasolla. Hän kokee että nuoria tulee osallistaa ruohonjuuritasolla, mutta myös rakenteellisia muutoksia tarvitaan mahdollistettaessa kestävää rauhaa. Camillan rauhantyö onkin esimerkki positiivisesta rauhasta, jossa kyse ei ole konfliktin puuttumista, vaan rauhanomaisen yhteiskunnan rakentamisesta ja vahvistamisesta.
YK-nuorten tuoreella puheenjohtajalla on paloa vaikuttaa päättäjiin, mutta yhtä tärkeänä hän pitää erilaisista taustoista tulevien nuorten kannustamista rauhantyöhön. Camillan puheista välittyy ajatus siitä, että jokaisen panos on ainutkertaisuudessaan merkityksekäs ja siksi rauhantyöhön mukaan lähteminen on aina arvokasta. Valoisa Camilla rohkaisee tarttumaan juuri nuorta itseään inspiroiviin tapoihin edistää rauhaa: Haluan sanoa ihan jokaiselle nuorelle, että rauhantyölläsi on merkitystä. Sinun ainutlaatuisella panoksellasi ja näkökulmallasi on vaikutuksensa.