Ukrainan YMCA rakentaa perustaa sosiaaliselle eheytymiselle

18.12.2025
Martiina Woodson

Mielenterveysongelmat ja yhteiskunnan polarisoituminen vaikeuttavat ukrainalaisten selviytymistä pian neljä vuotta kestäneen sodan keskellä. Kansalaisjärjestöt tukevat sosiaalista eheytymistä ja rakentavat perustaa tulevaisuuden Ukrainalle.

Kumppanimme Ukrainan YMCA:n pääsihteeri Victoria Trofimova osallistui Suomessa marraskuun puolivälissä järjestettyyn eurooppalaisten YMCA-johtajien kokoukseen. Hän kertoi matkansa aikana ukrainalaisten nuorten arjesta ja ponnisteluista sodan jaloissa.

Kriisin jäljet näkyvät ukrainalaisissa

Mielenterveyden haasteet ovat Ukrainassa valtavat pian neljä vuotta kestäneen Venäjän hyökkäyssodan jäljiltä. Monet kamppailevat arjessaan uupumuksen, masennuksen ja traumaattisten kokemusten kanssa. Maailman terveysjärjestön WHO:n lokakuussa 2024 tekemän arvioinnin mukaan 68 % ukrainalaisista raportoi terveytensä heikentyneen merkittävästi sodan aikana ja 46 % kertoi kärsivänsä mielenterveysongelmista. Ukrainan YMCA:n pääsihteeri Victoria Trofimova kertoo psykologisen trauman koskettavan jokaista ihmistä Ukrainassa.

“Elämä rintamalinjoja lähellä olevissa yhteisöissä on täysin kestämätöntä, mutta samalla kaikki ukrainalaiset kärsivät sodasta tavalla tai toisella. Sota muistuttaa olemassaolostaan koko ajan. Se näkyy yöllisinä ilmahyökkäyksinä ja pommisuojiin hakeutumisena, rakkaiden menettämisenä, koulutuksen keskeytymisenä, työpaikkojen katoamisena tai pelkona elämisestä miehityksen alla”, Trofimova kuvailee.

Myös suomalainen tutkimus on käsitellyt ukrainalaisten mielenterveyttä keskittyen juuri nuorten kokemuksiin. Vastikään julkaistu Turun yliopiston lastenpsykiatrian laaja aikasarjatutkimus paljastaa, että molemmille Ukrainan sodan vaiheille vuodesta 2014 lähtien altistuneet nuoret kärsivät traumaperäisestä stressihäiriön (PTSD) oireista ja vakavista masennusoireista. Erityisesti itsensä vahingoittamisen riski on hälyttävän korkea, ja nuorista yli 10 % on yrittänyt itsemurhaa.

Sota polarisoi

Sota on lisännyt yhteiskunnallista polarisaatiota pakolaisten ja maahan jääneiden, rintamalla taistelleiden ja siviilien, sisäisten pakolaisten ja paikallisten sekä menetyksiä kokeneiden ja ja niiden välillä, jotka eivät ole menetyksiä kokeneet. Trofimova tunnistaa, että miehiä tarvitaan rintamalla, mutta ymmärtää myös nuoria, jotka pyrkivät maasta pois.

“Kyse on ihmisten koko elämästä ja sodassa on vain huonoja vaihtoehtoja. Pakolaisena eläminen on elämää kahden maailman välissä. Ajatuksissa pyörii läheisten kohtalo ja syyllisyys lähtemisestä painaa. Jos valitset asua jossain toisessa maassa saadaksesi uusia kokemuksia, se on hyvin erilaista kuin mitä tunnet menettäessäsi kaiken. Monet pakolaiset ovat traumatisoituneempia kuin sodan keskellä elävät. Kannat sotaa sisälläsi, halusit tai et”, Trofimova kuvailee.

Lähteminen voi olla helpompaa niille, jotka kokevat voivansa olla hyödyksi Ukrainalle tekemällä vapaaehtoistyötä ulkomaiden ukrainalaisyhteisöissä tai esimerkiksi lahjoittamalla rahaa.

Tunteet eivät ole Trofimovalle itselleenkään vieraita. Hän vietti pienen poikansa kanssa sodan ensimmäiset kaksi vuotta Nürnbergissä, Saksassa, työskennellen paikallisessa YMCA:ssä ukrainalaisten pakolaisten parissa. Vuodet olivat perheelle pitkät kriittisen infrastruktuurin parissa työskentelevän puolison ja Trofimovan vanhempien jäätyä Ukrainaan.

Sosiaalinen eheytyminen on yhteisön eheytymistä

Kasvavan mielenterveyskriisin keskellä Ukrainassa on huutava pula psykologeista, psykoterapeuteista ja traumojen hoitoon erikoistuneista asiantuntijoista. Alan koulutusta ei ole riittävästi eikä akuuttiin tilanteeseen kyetä vastaamaan ajantasaisesti. Osaamista puuttuu myös esimerkiksi sukupuolittunutta ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tunnistamisessa. Sota on vahvistanut patriarkaalisia normeja ja seksuaaliväkivallan raportoimiseen liittyy paljon häpeää.

Trofimova painottaa, ettei ukrainalaisia voi jättää odottamaan ammattitaitoisempia tekijöitä ja parempia käytäntöjä. Tarpeet ovat niin suuret, että järjestöillä ei ole varaa lamaantua haasteista tai pelätä tekevänsä virheitä. Sen sijaan on uskallettava kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Järjestöissä on pohdittu, miten kansalaisyhteiskunta voisi vastata mielenterveystilanteeseen olemassa olevilla resursseilla. Toimijat ovat yhdistäneet voimiaan, kuten tuoreissa Women Rise -hankkeissa, jossa Ukrainan YMCA ja monet naisjärjestöt, kuten Ukrainan naisten rahasto (UWF) vahvistavat yhdessä naisten mielenterveyttä ja ammatillista toimijuutta kriisin aikana. Yhtenä tavoitteena on ollut perustaa alueellisia keskuksia, joihin on palkattu psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä.

“Puhumme järjestöissä paljon sosiaalisen eheytymisen tärkeydestä. Monilla ihmisillä on takanaan hyvin vaikeita kokemuksia. Siksi vähin, mitä voimme tarjota on olla vieraanvarainen ja hyvä yhteiskunta, joka vastaanottaa jokaisen, myös taisteluista kotiutuvan sotilaan“, Tromova painottaa ja kysyy: “Veteraaneilta edellytetään integroitumista takaisin yhteiskuntaan, mutta miksei myös meiltä yhteiskuntana edellytetä kykyä auttaa heitä ja pohtia keinoja, joilla voimme parhaiten vastaanottaa palaajat?”

Monissa YMCA:n paikallisjärjestöissä vertaisryhmistä on tullut suosituinta toimintaa. Niissä jaetaan kokemuksia ja rakennetaan luottamusta. Samanlaisia ryhmiä on luotu Euroopan YMCA-järjestöissä pakolaisille. Trofimova mainitsee Baijerin YMCA:n One for Another -ohjelman, jossa ukrainalaisnaiset ovat vaalineet perinteitä ruoanvalmistuksen, taiteen ja luovan toiminnan keinoin. Myös perinteiselle YMCA-toiminnalle, kuten leireille, on valtavasti tilausta. Euroopan YMCA:n keräyksellä on järjestetty leirejä sotaveteraanien lapsille, maan sisäisille pakolaisille ja vapautetuilta alueilta tuleville lapsille. Camp Europe -leirejä on toteutettu jo kymmeniä eri puolilla Ukrainaa ja Eurooppaa.

Demokratiakasvatuksella näköalattomuutta vastaan

Vuonna 2015 aloitetussa Ukrainan perusopetuksen uudistus toi lasten ja nuorten demokratiakasvatuksen osaksi opetussuunnitelmaa. Myös kansalaisjärjestöt edistävät työtä kansalaisaktiivisuuden ja vapaaehtoistyön ohjelmilla. Tavoitteena on opettaa demokraattisia arvoja ja käytäntöjä. Nuorten kanssa on käsitelty muun muassa demokraattisten prosessien toimimista, mutta erityisesti sitä, miten harjoittaa demokratiaa arjessa.

Nuoret tasapainottelevat ristiriitaisten kokemusten kanssa: vahva puolustustahto ja halu rakentaa maata törmäävät henkilökohtaisen trauman, menetysten ja välittömän selviytymisen kanssa. Vaikka sota rajoittaa perusoikeuksia ja synnyttää näköalattomuutta, nuorilla on voimakas halu olla osa muutosta. Näitä tarpeita käsitellään yhdessä demokratiakasvatuksen keinoin.

“Pohdimme nuorten kanssa paljon, mitä voimme tehdä, jotta demokratia ei ole vain sana muiden joukossa vaan jotain, mitä voimme itse harjoittaa pienin ja suurin askelein”, Trofimova kertoo ja jatkaa: “Demokratiaan liittyvien aiheiden pohtiminen on myös vaikeaa. Miten voimme käsitellä esimerkiksi Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmaa, kun meillä ei ole kumpaakaan – ei rauhaa eikä turvallisuutta? Erityisesti tässä ajassa keskusteluiden on lähdettävä ruohonjuuritasolta ja ratkaisuehdotusten oltava konkreettisia.”

Nuorille on tärkeä tarjota alustoja, joissa he voivat järjestää itse toimintaa. Nuorivetoisissa työpajoissa on käsitelty niin Ukrainan historiaa ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia kuin omaa identiteettiä ja siitä, miten nuoret näkevät kansalaisuuden tuomat etuoikeudet ja velvollisuudet. Nuorten osallistumismahdollisuuksia ja pääsyä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on tärkeä tukea. Ukrainan YMCA:n paikallisjärjestöt kannustavat nuoria mukaan asukasvetoiseen kaupunkitoimintaan ja tukevat nuorten aloitteita, kuten tapahtumia maan sisäisille pakolaisille. Nuoria myös rohkaistaan osallistumaan kaupunkien nuorisovaltuustoihin.

Ukraina tarvitsee kansalaisyhteiskuntaansa

Trofimova korostaa, että ukrainalaisilta edellytetään voimavaroja nykyhetken lisäksi myös, kun tuhannet sotilaat palaavat rintamalta. Vuosien kollektiivinen taakka tulee näkyviin vasta sodan päätyttyä, ja sen käsittely vaatii osaamista ja henkisiä resursseja. Trofimova sanoo, että työtä täytyy tehdä jo nyt.

“Kyseessä on maraton. Meidän täytyy kasvattaa resilienssiämme ja samalla huolehtia yksilöllisten ja yhteisöllisten voimavarojemme riittämisestä”, hän tiivistää.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Trofimova korostaa toivoa ylläpitäviä asioita. Ne näyttäytyvät ukrainalaisten kyvyssä sopeutua tilanteeseen, rohkeudessa tehdä vaikeita päätöksiä ja halua auttaa toisia. Myös globaalien YMCA-kumppanien, kuten Suomen NMKY:n Liiton, tuki mahdollistaa vaikuttavaa työtä kriisissä.

Vaikka sodan päättymisen ajankohtaa ei vielä tiedetä, on selvää, että Ukrainan YMCA:n kaltaiset toimijat ovat mukana jälleenrakentamassa maata. Krimin sodan jälkeistä aikaa analysoinut Chatham Housen tutkimus osoittaa, että sodasta toivuttaessa juuri ukrainalaiset kansalaisjärjestöt ovat ratkaisevassa roolissa. Laadittaessa maan tulevaisuuden arkkitehtuuria on siksi erikseen huolehdittava, että kansalaisyhteiskunta on kirjoitettu siihen mukaan, tutkimus esittää. Järjestöjen vahvuuksina ovat vahva resilienssi, nopea reagointi ja osallistavan tulevaisuuden rakentaminen. Lisäksi kansalaisjärjestöt tekevät jotain korvaamatonta: Ne luovat ja ylläpitävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tällaista yhteisöllisyyttä vaalii myös Ukrainan YMCA tuomalla ihmisiä yhteen ja vahvistamalla solidaarisuutta.