Ydinasevaltojen kauhun tasapaino horjuu

 

Julia Jernvall
17.12.2024

 

”What a time to be alive”, kirjoittaa Nuorten rauhanpalkinnon saajaksi ehdokkaana ollut Julia Jernvall blogitekstissään, jossa hän pohtii niin muuttunutta puhetapaa sodasta kuin ydinaseiden käytön uhkaa. ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear weapons) Finlandin -koordinaattorina toimiva Julia muistuttaa, että maailmassa ei yksinkertaisesti ole sellaista kansainvälistä organisaatiota, joka kykenisi vastaamaan ydinräjähdyksen aiheuttamaan avuntarpeeseen

 

Aikamme vaatii toimia rauhan puolesta

Elämme pelottavinta aikaa vuosikymmeniin. Sota Euroopassa jatkuu kolmatta vuotta, Gazan sota on vaatinut jo 45 000 palestiinalaisen hengen, militaristinen puhe Suomessa on voimistunut. Puhe ydinaseista on noussut niin mediaan kuin eduskuntaan. Samanaikaisesti suomalaisten rauhanjärjestöjen avustukset lakkautetaan. Ajattelen usein, että rauhanjärjestöjen kriittistä ääntä pyritään vaimentamaan, vaikka juuri tässä ajassa tarvittaisiin puhetta ja tekoja rauhasta.

 

Muistamme varmasti sen, miten Ukrainan sodan sytyttyä vuonna 2022 Suomen apteekit ostettiin tyhjiksi joditableteista. Sen valossa vaikuttaa siltä, että pelko ydinsodan syttymisestä kytee kansan keskuudessa. Emme kuitenkaan ole lähteneet vaatimaan valtionjohdolta enemmän toimia ydinaseettoman maailman edistämiseksi. Johtuuko se siitä, että on niin paljon muitakin ongelmia; ilmastohätätilasta rasismin ja naisvihan nousuun, mielenterveysongelmista talouden suuriin haasteisiin? Vai ovatko ydinaseet niin suuri ja pelottava voima, että niiden vastustaminen tuntuu epärealistiselta, jopa utopialta?
Meillä ei kuitenkaan ole varaa jättää toimimatta.

 

Ydinaseet ovat ilmastonmuutoksen rinnalla eksistentiaalinen uhka

Kylmän sodan loppumisesta huolimatta maailmassa on edelleen 13 000 ydinkärkeä, joista valtaosa on voimakkaampia kuin ne, jotka tuhosivat Hiroshiman ja Nagasakin. 1800 näistä aseista ovat jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Rajoitettukin ydinsota, jossa käytettäisiin vain 1–2 % nykyisistä ydinasearsenaaleista, aiheuttaisi tulimyrskyjen ja nokipilvien seurauksena ydintalven, joka heikentäisi ruoan tuotantoa erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomen osalta lämpötilan lasku ja kasvukauden lyheneminen aiheuttaisi tilanteen, jossa täällä ei voisi käytännössä viljellä mitään. Kun maailma olisi sekaisin, ei ruoan tuonti toimisi, ja vain parissa vuodessa kuolisimme nälkään. Maailmassa ei yksinkertaisesti ole sellaista kansainvälistä organisaatiota, joka kykenisi vastaamaan ydinräjähdyksen aiheuttamaan avuntarpeeseen.

Sekä Venäjältä että Israelista kuuluneet äänet mahdollisesta ydinaseen käytöstä on otettava vakavasti. Kynnys aseiden käyttöön on toki olemassa, mutta riski tilanteen eskaloitumisesta laajaksi ydinsodaksi on silti merkittävä. Vaikka valtiot eivät tietoisesti aloittaisi ydinsotaa, on myös sattuman aiheuttama – siis vahingossa tai teknisestä virheestä johtuva ydinasekonflikti, mahdollinen. Läheltä piti tilanteita on ollut historiassa useita, rauhan säilyminen osassa niistä on ollut minuuteista kiinni.

 

Ydinasepelote ei ole kestävä ratkaisu maailmanrauhan rakentamisessa

Ydinasevaltojen ja Naton hokema on, että pelote toimii, kun mahdollinen vastustaja on tietoinen kyseisen tahon kyvystä tehdä vastaisku. Ongelma piilee siinä, että pelote perustuu kulloinkin vallassa olevan poliittisen johtajan kykyyn tehdä rationaalisia päätöksiä.

Pahimmillaan pelote voi johtaa epäselvyyksiin ja hämäysliikkeisiin, kun vastustaja ei tiedä, missä veteen piirretty viiva ydinaseiden käytöstä kulkee. Pelotteen toimivuuteen ei voi luottaa, sillä se vaatii vain yhden tahon, joka ei kestä stressaavaa tilannetta, jännittynyttä poliittista ilmapiiriä – tai tulee harhaanjohdetuksi.

 

Ydinaseet ovat ihmisoikeuskysymys

Muistammeko vielä, että ydinkokeita on tehty eniten alkuperäiskansojen alueilla? Kolonialismista kärsineet maat ovat maksaneet aseiden kehittelystä kovimman hinnan, sillä seuraavat sukupolvet kärsivät edelleen kokeiden aiheuttamista sairauksista, kuten syöpäepidemioista, kroonisista sairauksista ja geneettisistä vaurioista. Monet alkuperäisväestön maa-alueista ovat tänäkin päivänä radioaktiivisia ja vaarallisia asumiselle.

Ihmisoikeudet liittyvät ydinaseiden kehittelyyn kuitenkin myös laajemmin. Valtiot satsaavat käsittämättömiä summia ydinasevarusteluun. Vuonna 2023 ydinasevallat käyttivät ydinaseisiin 91.4 miljardia dollaria – siis 173 746 dollaria minuutissa, noin 3000 dollaria sekunnissa – epäinhimillisimpiin ja mielivaltaisimpiin koskaan luotuihin aseisiin, joilla on katastrofaalisia humanitaarisia ja ympäristöllisiä seurauksia, jotka kestävät vuosikymmeniä ja ulottuvat sukupolvien yli eivätkä takaa kenenkään turvallisuutta.

Tätä ei kenenkään “girl math” pysty perustelemaan. Ydinaseiden korkeat tuotanto-, ylläpito- ja modernisointikustannukset vievät julkisia varoja ilmastohätätilan, terveydenhuollon, koulutuksen, kriisiavun ja muiden elintärkeiden palveluiden rahoituksesta – siis ihmisoikeuksistamme.

 

Ratkaisuna YK:n ydinasekieltosopimus

Venäjä on muuttanut ydinasepolitiikkaansa siten, että se voi halutessaan käyttää ydinaseita vastahyökkäyksenä valtiota vastaan, joka on ydinasevarjon, eli Naton, alaisuudessa.

Emme voi vain jäädä odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

YK:n ydinasekieltosopimuksen seuraava osapuolikokous järjestetään New Yorkissa maaliskuussa 2025. Suomi ei ole sopimusta allekirjoittanut, mutta on aiemmin, vuonna 2021, lähettänyt virallisen tarkkailijan kokoukseen. Nykyinen hallitus ei ole sitä vielä tehnyt, ja siksi onkin valtavan tärkeää painostaa päättäjiä osallistumaan kokoukseen. Vaikka kuulumme Natoon, voimme silti edistää parempaa tulevaisuutta, ydinaseetonta maailmaa.

 

Ydinaseriisunta on jokaisen asia

Ydinaseriisunta on maapallon jokaisen ihmisen asia. Se  koskettaa ilmastoaktivisteja, sillä ydinaseen käytön seurauksena ilmastonmuutoksen tuomat ongelmat moninkertaistuvat. Se koskettaa feministejä, sillä ydinkokeista tehtyjen tutkimusten mukaan ydinaseiden aiheuttamat terveyshaitat ovat yleisimpiä naisten keskuudessa – vaikka päätökset aseiden käytöstä ovat miesten käsissä. Ydinaseriisunta koskettaa sote-työntekijöitä, sillä ydinsodan aiheuttamaan humanitaariseen katastrofiin ei ole mahdollista varautua eikä uhreja kyettäisi hoitamaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ennen kaikkea ydinaseriisunta koskee myös minua ja sinua, tavallista suomalaista, joka kärsisi ydinsodan seurauksista – silloinkin, kun aseiden käyttö ei tapahtuisi aivan omalla ovimatoillamme.
Hävitetään ydinaseet ennen kuin ne hävittävät meidät.

 

 P.S. Kun ydinaseiden uhka kasvaa, on hyvin normaalia, että ihmiset kokevat sen seurauksena ahdistusta ydinsodasta. Ethän jää ahdistuksen kanssa yksin.